Luuliemi

Joulukuun alkupuolella keittelin luulientä ja silloin laiskotti niin, etten saanut millään siirrettyä kuvia koneelle ja blogiin. Tässä nyt tarinaa luuliemen keitosta.

Työpäivän päätteeksi kiersin kotiin kauppahallin kautta. Ostin ensi kyytönmaitoa ja kirnuvoita. Toisella kauppiaalla huomasin olevan luita ja meninkin niitä kysymään.  Kävi hakemassa minulle sellaisen noin parikiloisen luunpätkän, jonka pyynnöstäni sahasi kattilaan sopiviksi paloiksi.

Pussissa ovat ne naudanluut. Edessä oleva keltainen mötikkä on kirnuvoita. Namm, niin hyvää, niin hyvää! Voittaa valiovoit mennen tullen. Maitoa takana olevissa purkeissa.

Alla lihapalat vielä vähän lähempää. 

Lihat voi ja kannattaa paahtaa ensin uunissa hetken aikaa. Pääsee vähemmällä, kun ei tarvitse kuoria vaahtoja liemen pinnalta. Alla olevasta kuvasta näkyy hyvin, miten luun sisällä on paljon ravinteikasta luuydintä odottamassa liemeen pääsyä.

 Sitten luut kattilaan veteen. Vähän happoa joukkoon, esim. sitruunaa, etikkaa tai viinietikkaa, jotta ravinteet irtoavat. Toiset laittavat suolan jo keittämisen alussa, toiset vasta myöhemmin. Kattilan pohjalle laitoin kaikki jo vähän nahistuneet kasvikset jotka olisivat menneet muuten kompostiin. Tässä keitoksessa täräytin pippureiden lisäksi laakerilehdet ja yrttisilpun jo keittämisen alkuvaiheessa.  Ne kannattaa laittaa vasta vähän myöhemmin.

Sitten vain keitellään hiljaisella, huom. hiljaisella tulella niin, ettei keitos kiehu vaan hiljalleen hymyilee. Keittoaika mun keitoksellani oli yön yli. Varmaan lähes 12h. Pienemmälläkin keittoajalla selviää.

Kun olin saanut luut kattilaan ja hellalle, piti nauttia muista antimista.  Ranskalaista luomutattarinäkkäriä.


Päälle kirnuvoita juustohöylälliset.

Samoin kauppahallista ostettua vanhanajan saunapalvia ja juustoa. Tomaattia. Seuraksi lasi kyytönmaitoa. Niin hyvää, ettei ikinä uskoisi. Maut olivat ihan jotain muuta, kuin kaupan leikkelehyllyltä ostettaessa.

Leikkeleet, kirnuvoi ja maito olivat kaupan hintoja kalliimpia. Mutta kun jo pieni määrä antaa niin hyvän ja nautinnollisen maun, eivät nuokaan herkut tule kovin kalliiksi. Luut maksoivat muistaakseni 1,50 tai 2 euroa.

Valmista lihalientä. Sitten vain pussiin ja pakkaseen annospusseiksi. Parin desin kerta-annos riittää.  

Itse keitettyyn luuliemeen tehtyä siskonmakkarasoppaa. Soppa sisältää keittojuureksia ja - vihanneksia sekä siskonmakkaraa. Peruna nostaa verensokeria siihen malliin, että potut jäävät yleensä keitoistani pois. Joskus saatan laittaa perunan tai pari keittokattilalliseen. Ihan karppia keittoruokaa tässä.

Jotkut voivat ihmetellä, miten ihmeessä aika riittää tai on viitseliäisyyttä johonkin luuliemen keittämiseen. Siinä menee aktiivista työaikaa alkuvalmisteluissa varmaan 5-10 min - enintään. Loput hoitaa ensin uuni ja sitten hella. Eikä tarvitse käyttää teollisesti valmistettuja lisäainekuutioita mauksi keittoihin ja muihin ruokiin. Hyvä, jos pääsee vähän vähemmällä elimistön lisäainekuormituksella. Omalla kohdallani, kun on tämä diabetes vitsauksena, elimistö on muutenkin jo äärimmäisen rasitettu, joten yritän päästä mahdollisimman pienellä lisäainekuormituksella. Siksi keitän luu- ja lihaliemiä lihaliemikuutioiden sijaan. Makukin on miljuuna kertaa parempi.  Loppupeleissä etu näkyy myös kukkarossa, koska jo vähäinenkin määrä luulientä on niin tuhtia ja ravitsevaa, että siitä tulee kylläiseksi helposti ja kylläisyys kestää pitkään. Kylläisyys on aivan toista luokkaa, kuin kaupan lihaliemikuutioihin tehdyillä keitoilla.

Jos ostaa luita, kannattaa ostaa sen verran, että saa ainakin 5 litran kattilallisen keitettyä kerralla.

Jos ei saa luita esim. lähikaupastaan , (aina kannattaa kysyä) voi luut, jotka tulee muista ruuista, säilöä pakastepussissa pakastimessa odottamaan riittävää määrää. Esim. jos ostaa broiskun koipia tai grillatun kanan, voi ne jämäluut tosiaan laittaa pakastimeen ja sitten kun luita on kertynyt jo jonkin verran, voi keittää kanaliemen itse. Sama jos ostaa possun rimpsuluita tai muuta luullista lihaa; esim. lapaa.