Kerrankin positiivista Aamulehdessä

Kerrankin positiivinen juttu Aamulehdessä torstaina 5.1.12 Puheenaihe: Ei voi lihota vaan leipä.
Lainataan juttu tähän perään vielä kokonaisuudessaan, kun en tiedä, miten kauan linkin juttu on näkyvillä.

Se pitää sanoa, että kyllähän osa väestöstä kestää leipää ihan hyvin. Ainakin nuoremmat ja paljon liikkuvat. Mutta sitten on meitä, joilla on verensokerin kanssa ongelmia, heille ei leipä sovi.  Tämänkin voi mitata aivan helposti ja yksinkertaisesti hankkimalla verensokerimittarin.

Edelleen leipää ja etenkin sitä nopeahiilarista ruisleipää suositellaan diabeetikoille syötäväksi useampi palanen päivässä. Jostain syystä nämä diabetesammattilaisina itseään pitävät uskovat ruisleivän olevan hidasta hiilaria, vaikka totuus on aivan päinvastainen. Ruisleipä on sokeria nopeampaa hiilaria, josta Reijo Laatikainen taannoin blogissaan kirjoitteli.

Kun tuota mantraa ruisleivän hitaasta hiilarista on toistettu tarpeeksi pitkään vuosikymmenien ajan, ihmiset pitävät sitä totena ja uskovat tuon. Jos insuliiniresistenssi tai kakkosdiabeetikko syö ruisleipää tai toista terveysruokana pidettyä kaurapuuroa, niin melko nopeasti verensokerimittari heilahtaa aika ylös. Tätä taustaa vasten terveellisenä pidetty ruisleipä ja kaurapuuro ovat karkin ja pullien tavoin edesauttamassa diabeteksen puhkeamisessa. Jos tuota ei usko, voi aivan hyvin nauttia noita tuotteita ja sitten vaan ihmetellä, miksi paino ei putoa, vaan nousee pikkuhiljaa koko ajan. Siinä samalla voi mittailla verensokereita syömisiä ennen, 1h ja 2h jälkeen. Se kummasti avartaa käsityksiä.


Tuossa alla olevassa jutussa on tarinaa insuliinista. Juuri noin minulle kävi. Mitä terveellisemmin söin virallisen mittapuun mukaan, sitä enemmän lihoin, koska insuliiniresistenssinä ihmisenä insuliini varastoi kaiken energian kroppaan. Virallisella tavalla terveellisesti syöden paino nousi, tuli yli 60kg ylipainoa. Nyt kun karppaan eli syön vähähiilihydraattisesti LCHF:lla, paino laskee. Hitaasti laskee, mutta laskee silti.

Aiemmin  runsashiilihydraattisemmin "terveellisisiä ruisleipiä ja kasvirasvoja" syöden  pienemmillä kaloreilla painoni  nousi. Tuskin olen yksin tuon kokemuksen kanssa. Uskon, että kohtalotovereita on pilvin pimein niiden joukossa, joiden paino vaan nousee, vaikka miten syö ns. terveellisesti nykymittapuun mukaan. Tuo mittapuu on se virallisesti suositeltu terveellinen ruokavalio. Insuliisiresistenssi- ja diabetesongelmassa on siis kyse aineenvaihdunnan ongelmista eikä mistään input-output-kaloriteoriasysteemistä. Minulla ei ns. hyväkarppauslinjakaan ei auttanut verensokerien normalisoitumisessa. Piti laskea hiilarit sinne 50g tuntumaan. Sillä verensokeriarvot normalisoituivat ja ovat nyt aivan normaalilukemissa.


Milloinkahan ihmiset alkaisi oikeasti uskoa Keisarin uusien vaatteiden olevan pelkkää harhaa.

Päivitetty 5.1.2012 07:31, julkaistu 5.1.2012 07:29

Puheenaihe: Ei voi lihota, vaan leipä!

Kuva: Tomi Vuokola - Aamulehden arkisto

Puheenaihe, Pekka Mikkonen, Aamulehti

Kansan suussa karppaukseksi ristitty vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) aiheutti Suomessa viime vuonna melkoisen sodan. Se on saanut jopa propagandan piirteitä.
Yksi järeimmistä väitteistä oli se, että lihaa syövät karppaajat ovat syynä Itämeren saastumiseen. Karppaavien perheiden lapsia taas vaadittiin otettavaksi huostaan.
Jopa ortodoksinen arkkipiispa Leo paheksui karppauskeskustelua, koska suuri osa maailman ihmisistä näkee nälkää.
Mistä tässä kaikessa on oikein kyse?
No, virallinen totuus ei oikein sulata sitä, että yhä useammat ihmiset Suomessakin ovat alkaneet kyseenalaistaa terveysviranomaisten ravintosuosituksia.
Suositusten mukaan rasva ja varsinkin eläinperäinen rasva on kaiken pahan alku ja juuri ja hiilihydraatit ravintomme perusta.
Niinpä olemme viime vuosikymmenet syöneet leipämme päällä kasvismargariineja sekä vähärasvaisia kumilta maistuvia juustoja ja juoneet rasvatonta maitoa.
Olemme tehneet kuuliaisesti niin kuin on käsketty, ja mikä on tulos? Olemme Pohjolan lihavin kansa, ja kakkostyypin diabetes on lisääntynyt kymmenessä vuodessa 70 prosenttia.
Jokin tuossa yhtälössä mättää. Niin uskovat yhä useammat, jotka ovat VHH-ruokavaliolla laihtuneet kymmeniä kiloja ja heittäneet sekä kolesteroli- että verenpainelääkkeensä roskiin.
He ovat huomanneet, että leipä lihottaa, eikä voi siinä päällä. Sanoo virallinen aivopesu mitä tahansa.

Insuliini varastoi

VHH-ruokavalio perustuu siihen, että verensokeri ei jatkuvasti heilahtele korkealle. Kaloreja ei tarvitse laskea eikä nähdä nälkää.
Ihmisen ravinto koostuu hiilihydraateista, rasvasta ja proteiineista. Rasva ja proteiinit eivät juurikaan nosta veren sokeripitoisuutta, hiilarit nostavat.
Kun verensokeri nousee nopeasti, haima alkaa tuottaa insuliinia, joka laskee sokeripitoisuutta. Mitä enemmän siis syömme hiilihydraatteja – sokeria, viljoja, perunaa, makaroneja, riisiä ja niin edelleen – sitä enemmän ja useammin haima joutuu insuliinia pumppaamaan.
Insuliini taas on hormoni, joka varastoi kaiken ylimääräisen energian rasvana elimistöön.
Kun kiloja kertyy, alkaa insuliinista tulla ongelma. Tutkimusten mukaan ylipainon lisääntyessä elimistön reagointi insuliiniin heikkenee, ja sitä on tuotettava yhä enemmän ja enemmän. Kun insuliini menettää tehoaan, diabetes koputtaa jo ovelle.
Kun tuo edellä mainittu on niin hyvin tiedossa ja diabetesluvut hirvittävät, mikseivät terveysviranomaiset tee mitään?

Rasvasota jatkuu

Monien mielestä päällimmäinen syy on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska. Hän johti 1972 alkanutta Pohjois-Karjala-projektia, jossa itäsuomalaisten äijien sydänkuolleisuus saatiin laskuun tupakin, suolan ja kovien rasvojen käytön vähentämisellä. Puska sai gurun maineen, vaikka sama sydänkuolemien lasku havaittiin myös vertailukunnissa ja maailmanlaajuisestikin.
Niinpä Puska ja hänen esikuntansa käyvät yhä jatkosotaa jossain Karjalan kannaksella eläinrasvoja vastaan ja pysyvät tiukasti asemissaan.
”Karppaajia alkaa putoilla 3–5 vuoden päästä – suomalaiset eivät tajua”, pelottelee virallinen totuus. ”Väärin laihdutettu”, kuulevat monet painonsa ja veriarvonsa VHH-ruokavaliolla kuntoon saaneet valkotakkisten tuomion.

Kassat kilisevät

Kansa ahmii hiilareita, lihoo ja sairastuu sitä vauhtia, että luulisi edes jonkun havahtuvan. Mutta ei.
Jos tilanne ei näytä saavan mitään liikettä aikaan terveysviranomaisissa, niin sitä enemmän on vipinää lääketehtaissa. Kun kohta kai puoli miljoonaa suomalaista sairastaa diabetesta, hoidon kustannukset lasketaan miljardeissa. Kassat kilisevät.
USA:n sydänyhdistyksen tuoreen raportin mukaan maan teini-ikäiset nauttivat päivittäin keskimäärin 119 grammaa eli 28 ruokalusikallista sokeria. Niinpä meidän mallimaassamme arvellaan vuonna 2020 jo joka toisen sairastavan diabetesta.
Kuten sanottu, joku tässä nyt mättää. Onko meidän ihan pakko jatkaa Euroopan amerikkalaisimpana valtiona tässäkin asiassa?
Valinta on onneksi ihan omamme.