tiistai 27. syyskuuta 2011

Kakkoskaveri matkaseurana

Olen noin vuosi sitten sairastunut aikuistyypin eli tyypin 2 diabetekseen. Tai diagnoosi tehtiin silloin. Todennäköisesti tauti on muhinut pidempään - ainakin joitain vuosia - aiemmasta väsymyksestä päätellen.

Koetan tämän blogin avulla yrittää pitää itselleni jonkinlaista päiväkirjantapaista siitä, missä mennään. Mukaan saa tulla muutkin kohtalotoverit ja miksei muutkin sivustaseuraajat. Yhdessä on mukavampaa, kuin jorista joutavia aivan yksinään. Nämä mun jutut on enemmänkin sellaisia jorinoita tai turinoita, ettei kannata niin kovasti kieliasuun kiinnittää huomiota, kun en jaksa siihen kiinnittää itsekään tarpeeksi huomiota. Kirjoitan omia ajatuksiani ja havaintojani muistiin ja niissä asioissa pääpaino ei tule olemaan kirjoittamisen muotoseikoilla. Enemmänkin turinatyylillä mennään.

Tavoitteena on päästä lääkkeistä ja saada paino putoamaan. Sanalla sanoen, tulla terveeks. Niin terveeks, kuin näillä alkuspekseillä on mahdollista. Samalla välttää useimmat diabetekseen liitetyt liitännäissairaudet. Toisena isona tavoitteena on se, ettei tarvitsisi ainakaan insuliinihoitoja aloittaa, ellei kokonaan lääkkeetön elämä toteudu. Vielä olen selvinnyt metformiinilla. Toivo ja usko elää, että kunhan saan painoa alaspäin, myös lääkityksen tarve pienenee - jopa kokonaan. Tässä on se motivaation siemen, joka laittaa ja kannustaa eteenpäin.

Apukeinona tässä taistelussa on nykytermistöllä vhh-ruokavalio, LCHF, karppaus. Todellisuudessa pari sataa vuotta vanha diabeetikkojen ruokavaliohoito. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Sitten kun vielä saisi blogiasetukset kohilleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi.