Asia joka on mielessäni pyörinyt pidemmän aikaa ja erityisesti ponnahti taas mieleen aiempien lihavuusleikkauksia sivunneiden artikkeleiden jälkeen.
Mietin, miksi ihmeessä Käypä hoito-suosituksissa lihavuuden hoitoon suositellaan hyvin niukkaenergisiä ENE/VLDC-dieettejä? Tässä taannoin sain meiliini xtravaganzan mainospostia pussikuureista. Mainospostissa todettiin xtra-pussikuurin olevan Käypä hoito - suositusten mukaista lihavuuden hoidossa. Nutriletin sivujen FAQ:ssa todetaan pussien aikaan elimistön olevan ketoosissa. Hämmästyksekseni huomasin nutreisa olevan makeuttajina noita halpoja terveydelle haitallisia siirappeja.
Terveyskirjastossa on Antti Aron artikkeli paastosta- Ruoka ei ole saastaista, eikä paasto puhdista. Jo tämä artikkeli herättää lisäkyssäreitä.
Jos sitten jatketaan Käypä hoito-suositusten parissa lihavuuden hoidossa.
Diabeteksen hoidossa käytetään ENE-dieettiä, josta Diabetesliiton ihmiset ovat kirjoittaneet "asiantuntija-artikkelin" erittäin niukkanenergisestä ENE-dieetistä . Käypä hoitosuosituksessa mainitaan myös aikuisten lihavuudenhoidon potilasversiossa ENE:stä. Hämmentävintä on se, että siellä on mainittu eri firmojen tuotteita, joita ostamalla potilas voi toteuttaa Käypä hoito-suositusta. Hah, sanon minä.
Miten sitten käy, kun lihava diabeetikko menee lääkärin vastaanotolle (lääkärin suositeltua lihavuusleikkausta) ja lääkäri ohjaa ravitsemusterapeutille. Siitä taasen kertoo Koltta blogissaan. Ravitsemusterapeutti sanoi ENE-dieetissä käytettävän hyväksi ketoosia.
Taidetaan mennä aikalailla hämärän rajamailla, koska julkisessa keskustelussa ravitsemusihmiset ja lääkärit tyrmäävät kokonaan vhh/lchf-ruokavalion, koska siinä voi joutua ketoosiin, joka on vaarallista.
Joopa joo, ketoosi ei sitten olekaan enää vaarallista, kun sen tekee kaupallisilla nutrikuureilla tai muilla valmispusseilla. Ehdalla kunnon ravitsevalla ruoalla saatu ketoosi onkin yhtäkkiä hirveän vaarallista ja tuhoisaa.
On tämä Suomenmaa ja sen tietäjät kyllä semmoista sakkia, ettei niihin parane uskoa millään, ennenkuin itse lukee hyllymetrin kirjoja ja imee tietoa monesta lähteestä. Sen verran ristiriitaista tietoa tulee monesta eri tuutista ja jopa ihan terveyskirjaston sivuilta. Niin että halojata halloota vaan.
Toivon, että jokainen Suomen lihava ja lihava kakkosdiabeetikko ottaisi ohjat omiin käsiinsä ja hankkii tietoa sen verran, etteivät lähde noihin silpomisiin mukaan. Joku roti pitäisi saada silpomisillekin, joita laihdutusleikkauksiksi kutsutaan.
Huvittavinta tai oikeastaan surullisinta oli se, mitä luin lihavuusleikkausten tuloksista.
Kuulemma diabetes yhtäkkiä paranee. Joo-o. Mitähän lihavuusleikattu sitten syö. Hötöt karsitaan pois, proteiinia, kasviksia ja rasvaa pitää syödä. Hyvin pieniä määriä. Ketoosissahan ne ihmiset ovat. Ja sitten sanotaan, että leikkaus paransi. Katinvillat, ruokavaliolla voi tehdä ihan saman maukkaasti ja nauttien, eikä tarvitse kärsiä silpomisen tuomia kipuja ja lisäsairauksia, joita kuuluu tulevan melkoisella riskihaitarilla.
Taannoin tuli esille, ettei edes terveydenhuollon ammattilaiset ymmärrä yhtään mitään näistä asioista. Puolituttu terveydenhoitaja kertoi pariinkin otteeseen tarinaa, miten tuttunsa, insuliinihoitoinen kakkosdiabeetikko oli huonossa hoitotasapainossa ja sitten jouduttiin viemään monesti sairaalaan ketoosin takia. Niin, etteivät edes terveydenhuollon ammattilaisetkaan erota toisistaan ketoosia ja ketoasidoosia.
perjantai 4. tammikuuta 2013
maanantai 10. joulukuuta 2012
Edelleen lihavuusleikkauksista
Nähtävästi tämä aihe on sellainen, joka kirvoittaa näppikseni laulamaan vielä pitkänkin blogaustauon jälkeen.
Edelleenkin siis tästä jaksetaan jauhaa. Joo, varmaan tuloksia tulee, mutta enpä hevin usko, että tulosten syynä olisi joku leikkaustekninen tai muu mystinen syy, kuten oheisessa Iltalehden uutisessa kerrotaan. Palaan aiheeseen vielä lähipäivinä.
Lihavuusleikkaukset parantavat insuliiniaineenvaihduntaa ja jopa korjaavat diabeteksen monilta
potilailta. Tutkijat eivät tosin ole olleet varmoja eroavatko eri leikkausmenetelmät tässä
suhteessa.
Nyt asiaa on selvitetty ja vaikuttaisi siltä, että ainakaan kaksi yleisintä lihavuusleikkausmenetelmää eivät juuri eroa metabolisilta vaikutuksiltaan. Menetelmästä riippumatta olennaista on laihtuminen, tuoreet tutkimustulokset osoittavat.
Tutkimus julkaistiin tieteellisessä Journal of Clinical Investigation -lehdessä, ja siinä verrattiin lihavuusleikkauksella hoidettuja potilaita, jotka olivat tiputtaneet viidenneksen painostaan leikkauksen jälkeen.
Tulosten perusteella mahalaukun ohitusleikkaus ja mahapantaleikkaus, jotka ovat yleisimmät lihavuusleikkauksissa käytettävät menetelmät, paransivat glukoosin sietoa, insuliiniherkkyyttä ja insuliinia tuottavien haimasolujen toimintaa yhtä hyvin. Kummatkin leikkaukset johtivat myös yhtä suureen tulehdusmerkkiaineiden vähentymiseen rasvakudoksissa.
Tulostensa perusteella tutkijat pitävät todennäköisenä, että lihavuusleikkauksia seuraavat suotuisat metaboliset vaikutukset johtuvat laihtumisesta eikä jostain muusta leikkausmenetelmään liittyvästä seikasta. Tähän viittaa vahvasti se, että samansuuruinen laihtuminen johti samansuuruisiin metabolisiin muutoksiin kummassakin leikkausryhmässä.
Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa potilaille, joiden lihavuus on jatkunut vähintään viisi vuotta ja joiden painoindeksi on yli 40. Kuitenkin vaikeahoitoista diabetesta tai useita lihavuuteen liittyviä sairauksia potevia leikataan jo, kun painoindeksi ylittää 35:n. Tämä tarkoittaa 170-senttimetriselle henkilölle vähintään 100 kilon painoa ja 180-senttiselle yli 113 kiloa.
Edelleenkin siis tästä jaksetaan jauhaa. Joo, varmaan tuloksia tulee, mutta enpä hevin usko, että tulosten syynä olisi joku leikkaustekninen tai muu mystinen syy, kuten oheisessa Iltalehden uutisessa kerrotaan. Palaan aiheeseen vielä lähipäivinä.
Lihavuusleikkaus vähentää diabetesta
Maanantai 10.12.2012 klo 09.27
Lihavuusleikkaus vähentää diabetesta menetelmästä riippumatta.
Suomessa
lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa potilaille, joiden lihavuus on
jatkunut vähintään viisi vuotta ja joiden painoindeksi on yli 40.
Nyt asiaa on selvitetty ja vaikuttaisi siltä, että ainakaan kaksi yleisintä lihavuusleikkausmenetelmää eivät juuri eroa metabolisilta vaikutuksiltaan. Menetelmästä riippumatta olennaista on laihtuminen, tuoreet tutkimustulokset osoittavat.
Tutkimus julkaistiin tieteellisessä Journal of Clinical Investigation -lehdessä, ja siinä verrattiin lihavuusleikkauksella hoidettuja potilaita, jotka olivat tiputtaneet viidenneksen painostaan leikkauksen jälkeen.
Tulosten perusteella mahalaukun ohitusleikkaus ja mahapantaleikkaus, jotka ovat yleisimmät lihavuusleikkauksissa käytettävät menetelmät, paransivat glukoosin sietoa, insuliiniherkkyyttä ja insuliinia tuottavien haimasolujen toimintaa yhtä hyvin. Kummatkin leikkaukset johtivat myös yhtä suureen tulehdusmerkkiaineiden vähentymiseen rasvakudoksissa.
Tulostensa perusteella tutkijat pitävät todennäköisenä, että lihavuusleikkauksia seuraavat suotuisat metaboliset vaikutukset johtuvat laihtumisesta eikä jostain muusta leikkausmenetelmään liittyvästä seikasta. Tähän viittaa vahvasti se, että samansuuruinen laihtuminen johti samansuuruisiin metabolisiin muutoksiin kummassakin leikkausryhmässä.
Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa potilaille, joiden lihavuus on jatkunut vähintään viisi vuotta ja joiden painoindeksi on yli 40. Kuitenkin vaikeahoitoista diabetesta tai useita lihavuuteen liittyviä sairauksia potevia leikataan jo, kun painoindeksi ylittää 35:n. Tämä tarkoittaa 170-senttimetriselle henkilölle vähintään 100 kilon painoa ja 180-senttiselle yli 113 kiloa.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Silpomisia lisää
Äimistys oli aamulla suuri, kun menin töihin ja kuuntelin autoradiosta uutisia. Uutisen mukaan Suomessa tehdään lihavuusleikkauksia aivan liian harvoin. Tästä kirjoittaa Pohjalainen . Jutussa todetaan, että lihavuusleikkaus ei silti ole oikotie terveelliseen painoon. Eikö tuossa jo pitäisi hälytyskellojen soida. Vatsa silvotaan ja silti ei mitään takeita tuloksesta pitkäaikaisvaikutuksista puhumattakaan. Tyttöjen sukuelimien silpomista pidetään äärimmäisen vastenmielisenä, mutta vatsan silpominen on ihan jees.Käsittämättömintä on ruotsalaisten tavoite silpoa nuorten vatsat.
Laitan vielä kopion uutisesta tähän perään, jos linkki ei hetken päästä enää toimikaan. En voi ymmärtää, että ihan lääketieteen nimissä mahan silpomista suositellaan lihaville ihmisille. THL:n sivuilla on myös tietoa lihavuusleikkauksista.
Syynä ihmisten lihavuuteen nähdään mm. seuraava asia:
Syynä lihavuusepidemiaan ovat lukuisat elintason nousuun liittyvät ilmiöt. Ihmisten elinympäristö ja tottumukset ovat muuttuneet lihavuutta edistäviksi.
Jaapajaa, mistä ja miksiköhän ne ihmisten tottumukset ovat muuttuneet. Iso syy on taatusti Suomen viranomaisten harrastama vähärasvaisuuskampanja. Nyt niitetään sitä satoa, mitä P-K-projekti on saanut aikaiseksi ihmisten terveyden suhteen. Onneksi on ihmisiä, jotka ovat alkaneet aidosti miettiä, ovatko saadut neuvot toimineet. Meitä on Suomessakin vähintäinkin tuhansittain, jotka esim. diabeteksen ja sydäntautien riskiryhmään kuuluneina ottivat aikoiaan todesta kaikki terveydenhuollon jakamat pumaskat ja söimme niiden mukaan. Seurauksena se, että paino vain nousi ja tuli lisää sairauksia. Ihan vihaksi pistää tuollaiset farisealaiset opinkappaleet. Sitten P-K-ihmiset vain toteavat,että eivätpä noudattaneet ohjeita, kun lihoivat.
Nytkin lihavuusleikkauksia pitäisi tehdä reilusti enemmän. Siitä huolimatta, että maailmalta kantautuu koko ajan hälyttäviä uutisia lihavuusleikattujen saamista sairauksista ja ongelmista vuosien kuluessa.
"Huvittavinta" tai oikeastaan surkeinta tuossa THL:nkin raportissa on se, että lihavuusleikkaus on suositus "Painonhallintayrityksiin reagoimaton lihavuus henkilöillä, joilla painoindeksi (BMI) yli 35."
Eikä sitten vahingossakaan kokeilla ennen lihavuusleikkausta LCHF-ruokavaliota. Pussikuurit sen sijaan ovat pakollisia ennen leikkausta.
Olen niin ärsyyntynyt kaikesta tästä, etten oikein tiedä, miten päin olisin. Miten helvetissä viranomaisten ja lääkärien silmät eivät aukea millään. Ei edes, vaikka näkevät kliiniset tulokset verikokein yms.mitattuina edessään. Aivopesun määrä lääkäri- ja terveydenhuoltohenkilökunnan kouluttamisessa on käsittämätön. Tuollaisia aivopestyjä yhden mantran ihmisiä sitten koulutetaan korkeasti yliopistotasolla. Käsittämätöntä! Lisäksi täysin käsittämätöntä on se, miten suuri valta lääketehtailla on lääkärien kouluttamisen alkuvaiheista lähtien. Missä on eri intresseistä riippumaton lääketieteellinen kliininen koulutus, jota entisaikaan lääkäritkin joutuivat harrastamaan. Nyt valelääkäritkin pärjää ihan hyvin, kun kaiken voi tarkistaa Käypä hoito-suosituksesta ja Pharmaca Fennicasta.
Nyt ennen kuin ihan räjähdän, siihen Pohjalaisen artikkeliin. Tässä vielä kopsu siitä.
Kristiina
Järvenpään vanhoihin farkkuihin mahtuu pian kaksi naista. Järvenpää kävi
laihdutusleikkauksessa viime tammikuussa. Sitä ennen hän laihdutti 27
kiloa. Kuva: Harri Toivola
Laitan vielä kopion uutisesta tähän perään, jos linkki ei hetken päästä enää toimikaan. En voi ymmärtää, että ihan lääketieteen nimissä mahan silpomista suositellaan lihaville ihmisille. THL:n sivuilla on myös tietoa lihavuusleikkauksista.
Syynä ihmisten lihavuuteen nähdään mm. seuraava asia:
Syynä lihavuusepidemiaan ovat lukuisat elintason nousuun liittyvät ilmiöt. Ihmisten elinympäristö ja tottumukset ovat muuttuneet lihavuutta edistäviksi.
Jaapajaa, mistä ja miksiköhän ne ihmisten tottumukset ovat muuttuneet. Iso syy on taatusti Suomen viranomaisten harrastama vähärasvaisuuskampanja. Nyt niitetään sitä satoa, mitä P-K-projekti on saanut aikaiseksi ihmisten terveyden suhteen. Onneksi on ihmisiä, jotka ovat alkaneet aidosti miettiä, ovatko saadut neuvot toimineet. Meitä on Suomessakin vähintäinkin tuhansittain, jotka esim. diabeteksen ja sydäntautien riskiryhmään kuuluneina ottivat aikoiaan todesta kaikki terveydenhuollon jakamat pumaskat ja söimme niiden mukaan. Seurauksena se, että paino vain nousi ja tuli lisää sairauksia. Ihan vihaksi pistää tuollaiset farisealaiset opinkappaleet. Sitten P-K-ihmiset vain toteavat,että eivätpä noudattaneet ohjeita, kun lihoivat.
Nytkin lihavuusleikkauksia pitäisi tehdä reilusti enemmän. Siitä huolimatta, että maailmalta kantautuu koko ajan hälyttäviä uutisia lihavuusleikattujen saamista sairauksista ja ongelmista vuosien kuluessa.
"Huvittavinta" tai oikeastaan surkeinta tuossa THL:nkin raportissa on se, että lihavuusleikkaus on suositus "Painonhallintayrityksiin reagoimaton lihavuus henkilöillä, joilla painoindeksi (BMI) yli 35."
Eikä sitten vahingossakaan kokeilla ennen lihavuusleikkausta LCHF-ruokavaliota. Pussikuurit sen sijaan ovat pakollisia ennen leikkausta.
Olen niin ärsyyntynyt kaikesta tästä, etten oikein tiedä, miten päin olisin. Miten helvetissä viranomaisten ja lääkärien silmät eivät aukea millään. Ei edes, vaikka näkevät kliiniset tulokset verikokein yms.mitattuina edessään. Aivopesun määrä lääkäri- ja terveydenhuoltohenkilökunnan kouluttamisessa on käsittämätön. Tuollaisia aivopestyjä yhden mantran ihmisiä sitten koulutetaan korkeasti yliopistotasolla. Käsittämätöntä! Lisäksi täysin käsittämätöntä on se, miten suuri valta lääketehtailla on lääkärien kouluttamisen alkuvaiheista lähtien. Missä on eri intresseistä riippumaton lääketieteellinen kliininen koulutus, jota entisaikaan lääkäritkin joutuivat harrastamaan. Nyt valelääkäritkin pärjää ihan hyvin, kun kaiken voi tarkistaa Käypä hoito-suosituksesta ja Pharmaca Fennicasta.
Nyt ennen kuin ihan räjähdän, siihen Pohjalaisen artikkeliin. Tässä vielä kopsu siitä.
Lihavuusleikkaus tehdään yhä aivan liian harvoin
26.09.2012 08:47 (Päivitetty: 26.09.2012 09:17)
Kommentit0
Kristiina
Järvenpään vanhoihin farkkuihin mahtuu pian kaksi naista. Järvenpää kävi
laihdutusleikkauksessa viime tammikuussa. Sitä ennen hän laihdutti 27
kiloa. Kuva: Harri Toivola
Lihavuusleikkausten määrä on kymmenkertaistunut Suomessa vuodesta 2006 lähtien. Se ei riitä.
- Suomessa tehdään lihavuusleikkauksia vielä vähän, ainakin jos vertaa
esimerkiksi Ruotsiin, sanoo kirurgian ylilääkäri Mikael Victorzon Vaasan
sairaanhoitopiiristä.
Lihavuusleikkauksia tehdään Suomessa vähän yli tuhat vuodessa. Tarve on kuusinkertainen. Leikkaus ei silti ole oikotie terveelliseen painoon.
Lue lisää päivän Pohjalaisesta.
Lihavuusleikkauksia tehdään Suomessa vähän yli tuhat vuodessa. Tarve on kuusinkertainen. Leikkaus ei silti ole oikotie terveelliseen painoon.
Lue lisää päivän Pohjalaisesta.
tiistai 8. toukokuuta 2012
Maito - terveysjuomako?
Mietteliäänä luin Kemikaalicoctailin blogausta kuolleesta maidosta. Kerrassaan vavahduttavaa tekstiä. Ei aina heti tule ajatelleeksi näitä asioita, kun niin totutusti sitä vaan noudattaa vanhoja tottumuksiaan. Katsokaa ja ihmetelkää! Olen nyt lähes sanaton tuon ääressä, vaikka mielestäni minulla onkin paljon tietoa. Jopa samansuuntaista Kemikaalikimaran kanssa. Kunpa vaan useammat ihmiset valveutuisivat ja alkaisivat miettiä itsekin näitä asioita. Toki olen aina ajatellut, ettei maidon moninainen käsittely voi tuottaa terveyshyötyjä ja sen vuoksi itsekin ostan usein raakamaitoa. Yllätyin myös siitä, että raakamaitoa saisi nykyään myydä ihan tavallisissa kaupoissa. Näin ei vaan taida olla. Toivottavasti piakkoin olisi. Taitaa nykyisin käyttämäni punainen maito jäädä tästälähin hyllyyn ja maidon ostan jatkossa raakamaitona, koska punaisestakin maidosta saan vatsanväänteitä, vaikka aavistuksen vähemmän kuin tonkan pesuvedestä, eli siitä rasvattomasta. Taas opin itsekin tuosta jutusta uutta.
Hilpeyttä herätti myös blogauksen mainitsema vastamainostustyö. Kerrassaan mainio vastamainos, joka höräytti naurun. Niin erilainen, kuin yleensä.
Hilpeyttä herätti myös blogauksen mainitsema vastamainostustyö. Kerrassaan mainio vastamainos, joka höräytti naurun. Niin erilainen, kuin yleensä.
maanantai 30. huhtikuuta 2012
Miten onnellinen olenkaan
Syvä ilo ja kiitollisuus tulee mieleen ihan näin vappuaattona, kun huomasin tämän kirjoituksen . Syvä ilo siitä, että tajusin hyvin varhain jotain hyvin olennaista diabetekseni hoidosta. Tovin se kesti, kun piti kahlata paljon, paljon, paallljooon tietoa läpi. Syvä kiitollisuus taas siitä syystä, että asiaa tietävät valottavat näin selkeästi hyvin olennaisia asioita.
Miten iloinen olenkaan siitä, että aloin ajatella omilla aivoilla ja hakea vanhakantaista diabeteksen hoidon ruokavaliota lääkehoitojen sijaan. Ihan hirvittää ajatella, että olisin mennyt niin kuin suositellaan ja metforminin lisäksi olisi tullut nuo januviat sun muut. Hirveää ajatellakin, että lääkkeistä johtuen tulisi uusia ongelmia. Näinhän se taitaa kuitenkin nykypäivänä mennä.
Nostan näin vappuaattona itselleni kuoharit ja syystä. Olen kakkostyypin diabeetikko, jolla verensokerit ovat tätä nykyä normaaliviitteissä ja arvatkaapa miten. Ihan ruokavaliolla. Kiitos kaikille niille lukemattomille ihmisille, joista olen saanut blogosfäärissä ja muualla lukea ja ottaa oppia. Samalla syvän ilon ja kiitollisuuden keskellä mieltä kaihertaa ne kaikki ihmiset, jotka noita januvioita sun muita lääkkeitä vetävät. Siinä saattaa kaikkien muiden diabetekseen liitettyjen liitännäissairausten lisäksi vielä haimakin poksahtaa. Ei kiva ei. Jospa edes muutama saisi samanlaisen ajatuksen siitä, että kakkostyypin diabetesta voi hoitaa erittäin menestyksekkäästi ruokavalion keinoin. Käytännössä nykykielellä LCHF:lla. Ruotsissa ja Norjassa ollaan vaan NIIN meitä suomenmaata edellä noissa asioissa. Vai pitäisikö ihan todeta, että onneksi em. maissa ollaan terveellä tavalla jäljessä meidän oman maamme ruokasuosituksia.
Miten iloinen olenkaan siitä, että aloin ajatella omilla aivoilla ja hakea vanhakantaista diabeteksen hoidon ruokavaliota lääkehoitojen sijaan. Ihan hirvittää ajatella, että olisin mennyt niin kuin suositellaan ja metforminin lisäksi olisi tullut nuo januviat sun muut. Hirveää ajatellakin, että lääkkeistä johtuen tulisi uusia ongelmia. Näinhän se taitaa kuitenkin nykypäivänä mennä.
Nostan näin vappuaattona itselleni kuoharit ja syystä. Olen kakkostyypin diabeetikko, jolla verensokerit ovat tätä nykyä normaaliviitteissä ja arvatkaapa miten. Ihan ruokavaliolla. Kiitos kaikille niille lukemattomille ihmisille, joista olen saanut blogosfäärissä ja muualla lukea ja ottaa oppia. Samalla syvän ilon ja kiitollisuuden keskellä mieltä kaihertaa ne kaikki ihmiset, jotka noita januvioita sun muita lääkkeitä vetävät. Siinä saattaa kaikkien muiden diabetekseen liitettyjen liitännäissairausten lisäksi vielä haimakin poksahtaa. Ei kiva ei. Jospa edes muutama saisi samanlaisen ajatuksen siitä, että kakkostyypin diabetesta voi hoitaa erittäin menestyksekkäästi ruokavalion keinoin. Käytännössä nykykielellä LCHF:lla. Ruotsissa ja Norjassa ollaan vaan NIIN meitä suomenmaata edellä noissa asioissa. Vai pitäisikö ihan todeta, että onneksi em. maissa ollaan terveellä tavalla jäljessä meidän oman maamme ruokasuosituksia.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Tämänhän me jo tiesimmekin
Iltalehti kysyy tänään Terveys-osastossaan Onko huonot hiilihydraatit haitaksi lasten verisuonille?
Juttu jatkuu näin:
"Pieni" kauneusvirhe tuossa jutussa kuitenkin piilee, vaikka juttu on sinällään oikein hyvä ja oikeansuuntainen. Tutkimusta en ole nähnyt enkä siihen tutustunut, joten tämänkertainen ihmetykseni liittyy tuohon uutisointiin. Sekin ihmetyttää, onko ruisleipä niin vallalla arjen ruokavaliossa jo Ameriikassakin, että tutkimuksessa ruisleivänkin vaikutus olisi todennettu, vai onko tuossa kyse vain Iltalehden omasta tulkinnasta, vai kenties Duocecimin uutispalvelun tuotannosta. Iltalehden jutussa sanotaan näin:" Pienen glykeemisen indeksin ruokia ovat muun muassa ruisleipä ja kasvikset ja korkean indeksin ruokia esimerkiksi vaalea leipä, ranskalaiset perunat ja valkoinen sokeri."
Suurin osa tietää, että sokeri ja limut, energiajuomat sun muut ovat haitallisia lapsille. Onneksi tästä tulee nyt ihan tutkimustietoakin. Kenties sydän- ja verisuonitautien syy piilee jo lapsuuden runsashiilarisessa ruokavaliossa eikä niinkään luonnollisen rasvan käytössä, kuten aiemmin on peloteltu.
Tätä uskomusta ruisleivän pienen glykeemisen indeksin ruokauskomuksesta olen jo aiemminkin blogissani ihmetellyt . On se kumma, miten sitkeässä tuo uskomus istuu, vaikka jokainen, joka vain uskaltautuu kokeilemaan, huomaa tuon väitteen lähes tuulesta temmatuksi mediatempuksi, jos näin voidaan sanoa. Ihmetyksessäni linkitin myös ravitsemusasiantuntijan blogiin jossa tutkimusviittein todettiin ruisleipä nopeaksi hiilariksi. Ruisleivällä väitetään edelleenkin olevan muita terveysvaikutuksia, vaikka EU-ei näitä väittämiä hyväksynytkään. Siitäkin jossain blogauksessani turisin. Nyt en ota sen enempää kantaa ruisleivän ihmeitä tekeviin terveysvaikutuksiin, joita taas männaviikolla saatiin lukea Itä-Suomen yliopiston taholta. Pointti on tässä se, ettei ruisleipä ole hidasta vaan nopeaa hiilaria. Silti aina ruisleipä mainitaan hitaan hiilarin esimerkkinä kasvisten ohessa.
-----------------
Lisäystä tiistaina 3.4.12
Iltalehti on muokanut artikkelia tänään: Maanantai 2.4.2012 klo 08.16 (päivitetty 3.4.2012 klo 12.47)
Nyt sanamuoto menee näin:
"Pienen glykeemisen indeksin ruokia ovat muun muassa kasvikset ja korkean indeksin ruokia esimerkiksi vaalea leipä, ranskalaiset perunat ja valkoinen sokeri."
Ovat nyt jättäneet sen ruisleivän tuosta pois. Nyt artikkeli on selvästi oikeampi kuin aikaisemmin ja virheellisyys on karsittu pois. Tästä pointsit Iltalehdelle.
Juttu jatkuu näin:
Paljon sokerilimuja ja huonoja hiilihydraatteja nauttivien lasten pienissä verisuonissa näkyy muutoksia, jotka aikuisilla ennustavat sydän- ja verisuonitautien kehittymistä.
Muutokset nähdään silmien pikkuvaltimoissa ja pikkulaskimoissa.
Tutkijat selvittivät asiaa tekemällä 2 300 kaksitoistavuotiaalle silmätutkimukset ja arvioimalla heidän ruokavalionsa. Virvoitusjuomien lisäksi tutkijoita kiinnostivat hiilihydraatit yleensäkin sekä niin sanotut korkean glykeemisen indeksin ruoat, jotka nostavat veren sokeripitoisuutta nopeasti ja paljon. Pienen glykeemisen indeksin ruokia ovat muun muassa ruisleipä ja kasvikset ja korkean indeksin ruokia esimerkiksi vaalea leipä, ranskalaiset perunat ja valkoinen sokeri.
Silmätutkimuksissa ilmeni, että virvoitusjuomia päivittäin nauttivien verkkokalvojen valtimot olivat kapeammat kuin lasten, jotka joivat limuja harvoin tai eivät lainkaan. Tytöillä myös runsas hiilihydraattien sekä korkean glykeemisen indeksin ruokien syöminen liittyivät verkkokalvon verisuonten muutoksiin.
Tulokset pitää vahvistaa uusissa tutkimuksissa, mutta varmistuessaan ne viittaavat huonojen hiilihydraattien ja sokerin liikakulutuksen olevan haitaksi lasten verisuonille ja mahdollisesti edistävän sydän- ja verisuonisairauksien kehittymistä myöhemmällä iällä.
Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä.
-----
"Pieni" kauneusvirhe tuossa jutussa kuitenkin piilee, vaikka juttu on sinällään oikein hyvä ja oikeansuuntainen. Tutkimusta en ole nähnyt enkä siihen tutustunut, joten tämänkertainen ihmetykseni liittyy tuohon uutisointiin. Sekin ihmetyttää, onko ruisleipä niin vallalla arjen ruokavaliossa jo Ameriikassakin, että tutkimuksessa ruisleivänkin vaikutus olisi todennettu, vai onko tuossa kyse vain Iltalehden omasta tulkinnasta, vai kenties Duocecimin uutispalvelun tuotannosta. Iltalehden jutussa sanotaan näin:" Pienen glykeemisen indeksin ruokia ovat muun muassa ruisleipä ja kasvikset ja korkean indeksin ruokia esimerkiksi vaalea leipä, ranskalaiset perunat ja valkoinen sokeri."
Suurin osa tietää, että sokeri ja limut, energiajuomat sun muut ovat haitallisia lapsille. Onneksi tästä tulee nyt ihan tutkimustietoakin. Kenties sydän- ja verisuonitautien syy piilee jo lapsuuden runsashiilarisessa ruokavaliossa eikä niinkään luonnollisen rasvan käytössä, kuten aiemmin on peloteltu.
Tätä uskomusta ruisleivän pienen glykeemisen indeksin ruokauskomuksesta olen jo aiemminkin blogissani ihmetellyt . On se kumma, miten sitkeässä tuo uskomus istuu, vaikka jokainen, joka vain uskaltautuu kokeilemaan, huomaa tuon väitteen lähes tuulesta temmatuksi mediatempuksi, jos näin voidaan sanoa. Ihmetyksessäni linkitin myös ravitsemusasiantuntijan blogiin jossa tutkimusviittein todettiin ruisleipä nopeaksi hiilariksi. Ruisleivällä väitetään edelleenkin olevan muita terveysvaikutuksia, vaikka EU-ei näitä väittämiä hyväksynytkään. Siitäkin jossain blogauksessani turisin. Nyt en ota sen enempää kantaa ruisleivän ihmeitä tekeviin terveysvaikutuksiin, joita taas männaviikolla saatiin lukea Itä-Suomen yliopiston taholta. Pointti on tässä se, ettei ruisleipä ole hidasta vaan nopeaa hiilaria. Silti aina ruisleipä mainitaan hitaan hiilarin esimerkkinä kasvisten ohessa.
-----------------
Lisäystä tiistaina 3.4.12
Iltalehti on muokanut artikkelia tänään: Maanantai 2.4.2012 klo 08.16 (päivitetty 3.4.2012 klo 12.47)
Nyt sanamuoto menee näin:
"Pienen glykeemisen indeksin ruokia ovat muun muassa kasvikset ja korkean indeksin ruokia esimerkiksi vaalea leipä, ranskalaiset perunat ja valkoinen sokeri."
Ovat nyt jättäneet sen ruisleivän tuosta pois. Nyt artikkeli on selvästi oikeampi kuin aikaisemmin ja virheellisyys on karsittu pois. Tästä pointsit Iltalehdelle.
lauantai 31. maaliskuuta 2012
LCHF-puuroa
Tykkään kovasti kaurapuurosta, jota aikaisemmin söin monena aamuna viikosta. Välillä tulee ihan puuroa ikävä. Sitten joskus tulee syötyä ja sen jälkeen vasta ikävä olo tuleekin, kun verensokerit pompsahtavat pilviin ja alkaa nukuttaa. Kun tavalliset kaurapuuroaamiaiset jäivät historiaan olo virkistyi selvästi.
Viime kesänä ostin Sofie Hexebergin kirjan ruoalla terveeksi. Tässä kirjassa oli ohje puurolle, johon tuli smetanaa, kermaa, carob-jauhetta jne. En nyt muista kaikkia aineita. Muutama kuukausi meni, ennen kuin viimein löysin Ruohonjuuresta carob-jauhetta. Laiskotti sen verran, ettei viitsinyt lähteä etsimään joka kaupasta. Lifesta kävin ensin kysymässä, mutta eihän siellä mitään ollut.
Tänään löysin toisen LCHF-puuron ohjeen. Mietin, kumpaa puuroa tekisin ja päädyin tähän jälkimmäiseen sen vuoksi, että toisessa ohjeessa näytti olevan proteiinia vähemmän. Valintaan vaikutti se, että muuten proteiinimäärä olisi jäämässä melko alhaiseksi.
Valmis puuro vadelmilla.
Munakoiso-halloumipaistos
Viime kesänä ostin Sofie Hexebergin kirjan ruoalla terveeksi. Tässä kirjassa oli ohje puurolle, johon tuli smetanaa, kermaa, carob-jauhetta jne. En nyt muista kaikkia aineita. Muutama kuukausi meni, ennen kuin viimein löysin Ruohonjuuresta carob-jauhetta. Laiskotti sen verran, ettei viitsinyt lähteä etsimään joka kaupasta. Lifesta kävin ensin kysymässä, mutta eihän siellä mitään ollut.
Tänään löysin toisen LCHF-puuron ohjeen. Mietin, kumpaa puuroa tekisin ja päädyin tähän jälkimmäiseen sen vuoksi, että toisessa ohjeessa näytti olevan proteiinia vähemmän. Valintaan vaikutti se, että muuten proteiinimäärä olisi jäämässä melko alhaiseksi.
Valmis puuro vadelmilla.
LCHF-Puuro
2 kananmunaa
1dl kuohukermaa
1 rkl kookosjauhoa
vaniljaa
kanelia
30 g voita
Ensin laitoin kattilaan sulamaan voin miedolla lämmöllä. Sillä aikaa vatkataan munat ja kerma sekaisin vispilällä. Kookosjauho lisätään joukkoon myös vatkaten. Maustetaan vaniljalla ja kanelilla. Seos kattilaan ja sekoitetaan tovi. Kypsyy melko nopeasti. Puuro kipataan lautaselle. Päälle vielä voisilmä, kanelia, jos haluaa sekä keko vadelmia. Hyvää oli. Seuraavalla kerralla taidan jättää kanelin pois, jos laitan marjoja ja kokeilen, miltä sellainen versio maistuu. Sen verran tuhtia tavaraa oli, ettei meinannut kaikkea jaksaa syödä. Söin kuitenkin lautasen tyhjäksi. Veikkaanpa, ettei ole hetkeen nälkä.
Makrot:
hiilarit 5g
proteiinia 17g
rasvaa 71gproteiinia 17g
Munakoiso-halloumipaistos
Kamerasta löytyi tällainenkin ruoan kuvatus. Mielettömän hyvää oli, pitääkin tehdä taas piakkoin uudelleen. Tarvitaan munakoisoja pari kolme, halloumijuustoa, tomaattia, oliiviöljyä, yrttejä
Munakoiso siivutetaan pitkittäin. Siivuja kannattaa vähän itkettää, jotta saa nestettä vähemmälle ja siivuista tulee napakammat. Siivut kuivataan ja paistetaan nopeasti molemmilta puolilta paistinpannulla voissa, sen verran että munakoisot saa väriä. Voi vähän maustaakin mielen mukaan.
Munakoisoviipaleet ladotaan voideltuun uunivuokaan. Halloumi- ja tomaattisiivuja päälle. Mausteeksi jotain yrttimaustetta ja oliiviöljyä vähän perään. Paistetaan uunissa, ööh, en muista. Varmaan joku 200 astetta ja sen verran, että näyttää ja tuoksuu hyvältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)