Miten onnellinen olenkaan

Syvä ilo ja kiitollisuus tulee mieleen ihan näin vappuaattona, kun huomasin tämän kirjoituksen . Syvä ilo siitä, että tajusin hyvin varhain jotain hyvin olennaista diabetekseni hoidosta. Tovin se kesti, kun piti kahlata paljon, paljon, paallljooon tietoa läpi. Syvä kiitollisuus taas siitä syystä, että asiaa tietävät valottavat näin selkeästi hyvin olennaisia asioita.

Miten iloinen olenkaan siitä, että aloin ajatella omilla aivoilla ja hakea vanhakantaista diabeteksen hoidon ruokavaliota lääkehoitojen sijaan.  Ihan hirvittää ajatella, että olisin mennyt niin kuin suositellaan ja metforminin lisäksi olisi tullut nuo januviat sun muut. Hirveää ajatellakin, että lääkkeistä johtuen tulisi uusia ongelmia. Näinhän se taitaa kuitenkin nykypäivänä mennä.

Nostan näin vappuaattona itselleni kuoharit ja syystä. Olen kakkostyypin diabeetikko, jolla verensokerit ovat tätä nykyä normaaliviitteissä ja arvatkaapa miten. Ihan ruokavaliolla. Kiitos kaikille niille lukemattomille ihmisille, joista olen saanut blogosfäärissä ja muualla lukea ja ottaa oppia. Samalla syvän ilon ja kiitollisuuden keskellä mieltä kaihertaa ne kaikki ihmiset, jotka noita januvioita sun muita lääkkeitä vetävät. Siinä saattaa kaikkien muiden diabetekseen liitettyjen liitännäissairausten lisäksi vielä haimakin poksahtaa. Ei kiva ei.  Jospa edes muutama saisi samanlaisen ajatuksen siitä, että kakkostyypin diabetesta voi hoitaa erittäin menestyksekkäästi ruokavalion keinoin. Käytännössä nykykielellä LCHF:lla. Ruotsissa ja Norjassa ollaan vaan NIIN meitä suomenmaata edellä noissa asioissa. Vai pitäisikö ihan todeta, että onneksi em. maissa ollaan terveellä tavalla jäljessä meidän oman maamme ruokasuosituksia.

Tämänhän me jo tiesimmekin

Iltalehti kysyy tänään Terveys-osastossaan Onko huonot hiilihydraatit haitaksi lasten verisuonille?

Juttu jatkuu näin:

Paljon sokerilimuja ja huonoja hiilihydraatteja nauttivien lasten pienissä verisuonissa näkyy muutoksia, jotka aikuisilla ennustavat sydän- ja verisuonitautien kehittymistä.

Muutokset nähdään silmien pikkuvaltimoissa ja pikkulaskimoissa.

Tutkijat selvittivät asiaa tekemällä 2 300 kaksitoistavuotiaalle silmätutkimukset ja arvioimalla heidän ruokavalionsa. Virvoitusjuomien lisäksi tutkijoita kiinnostivat hiilihydraatit yleensäkin sekä niin sanotut korkean glykeemisen indeksin ruoat, jotka nostavat veren sokeripitoisuutta nopeasti ja paljon. Pienen glykeemisen indeksin ruokia ovat muun muassa ruisleipä ja kasvikset ja korkean indeksin ruokia esimerkiksi vaalea leipä, ranskalaiset perunat ja valkoinen sokeri.

Silmätutkimuksissa ilmeni, että virvoitusjuomia päivittäin nauttivien verkkokalvojen valtimot olivat kapeammat kuin lasten, jotka joivat limuja harvoin tai eivät lainkaan. Tytöillä myös runsas hiilihydraattien sekä korkean glykeemisen indeksin ruokien syöminen liittyivät verkkokalvon verisuonten muutoksiin.

Tulokset pitää vahvistaa uusissa tutkimuksissa, mutta varmistuessaan ne viittaavat huonojen hiilihydraattien ja sokerin liikakulutuksen olevan haitaksi lasten verisuonille ja mahdollisesti edistävän sydän- ja verisuonisairauksien kehittymistä myöhemmällä iällä.

Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. 

-----

"Pieni" kauneusvirhe tuossa jutussa kuitenkin piilee, vaikka juttu on sinällään oikein hyvä ja oikeansuuntainen. Tutkimusta en ole nähnyt enkä siihen tutustunut, joten tämänkertainen ihmetykseni liittyy tuohon uutisointiin. Sekin ihmetyttää, onko ruisleipä niin vallalla arjen ruokavaliossa jo Ameriikassakin, että tutkimuksessa ruisleivänkin vaikutus olisi todennettu, vai onko tuossa kyse vain Iltalehden omasta tulkinnasta, vai kenties Duocecimin uutispalvelun tuotannosta.  Iltalehden jutussa sanotaan näin:" Pienen glykeemisen indeksin ruokia ovat muun muassa ruisleipä ja kasvikset ja korkean indeksin ruokia esimerkiksi vaalea leipä, ranskalaiset perunat ja valkoinen sokeri."


Suurin osa tietää, että sokeri ja limut, energiajuomat sun muut ovat haitallisia lapsille. Onneksi tästä tulee nyt ihan tutkimustietoakin. Kenties sydän- ja verisuonitautien syy piilee jo lapsuuden runsashiilarisessa ruokavaliossa eikä niinkään luonnollisen  rasvan käytössä, kuten aiemmin on peloteltu.
Tätä uskomusta ruisleivän pienen glykeemisen indeksin ruokauskomuksesta olen jo aiemminkin blogissani ihmetellyt . On se kumma, miten sitkeässä tuo uskomus istuu, vaikka jokainen, joka vain uskaltautuu kokeilemaan, huomaa tuon väitteen lähes tuulesta temmatuksi mediatempuksi, jos näin voidaan sanoa. Ihmetyksessäni linkitin myös ravitsemusasiantuntijan blogiin jossa tutkimusviittein todettiin ruisleipä nopeaksi hiilariksi. Ruisleivällä väitetään edelleenkin olevan muita terveysvaikutuksia, vaikka EU-ei näitä väittämiä hyväksynytkään. Siitäkin jossain blogauksessani turisin. Nyt en ota sen enempää kantaa ruisleivän ihmeitä tekeviin terveysvaikutuksiin, joita taas männaviikolla saatiin lukea Itä-Suomen yliopiston taholta. Pointti on tässä se, ettei ruisleipä ole hidasta vaan nopeaa hiilaria. Silti aina ruisleipä mainitaan hitaan hiilarin esimerkkinä kasvisten ohessa.

-----------------

Lisäystä tiistaina 3.4.12

Iltalehti on muokanut artikkelia tänään: Maanantai 2.4.2012 klo 08.16 (päivitetty 3.4.2012 klo 12.47)

Nyt sanamuoto menee näin:
"Pienen glykeemisen indeksin ruokia ovat muun muassa kasvikset ja korkean indeksin ruokia esimerkiksi vaalea leipä, ranskalaiset perunat ja valkoinen sokeri."

Ovat nyt jättäneet sen ruisleivän tuosta pois. Nyt artikkeli on selvästi oikeampi kuin aikaisemmin ja  virheellisyys on karsittu pois. Tästä pointsit Iltalehdelle.   

LCHF-puuroa

Tykkään kovasti kaurapuurosta, jota aikaisemmin söin monena aamuna viikosta. Välillä tulee ihan puuroa ikävä. Sitten joskus tulee syötyä ja sen jälkeen vasta ikävä olo tuleekin, kun verensokerit pompsahtavat pilviin ja alkaa nukuttaa. Kun tavalliset kaurapuuroaamiaiset jäivät historiaan olo virkistyi selvästi.

Viime kesänä ostin Sofie Hexebergin kirjan ruoalla terveeksi. Tässä kirjassa oli ohje puurolle, johon tuli smetanaa, kermaa, carob-jauhetta jne. En nyt muista kaikkia aineita. Muutama kuukausi meni, ennen kuin viimein löysin Ruohonjuuresta carob-jauhetta. Laiskotti sen verran, ettei viitsinyt lähteä etsimään joka kaupasta. Lifesta kävin ensin kysymässä, mutta eihän siellä mitään ollut.

Tänään löysin toisen LCHF-puuron ohjeen. Mietin, kumpaa puuroa tekisin ja päädyin tähän jälkimmäiseen sen vuoksi, että toisessa ohjeessa näytti olevan proteiinia vähemmän.  Valintaan vaikutti se, että muuten proteiinimäärä olisi jäämässä melko alhaiseksi.


Valmis puuro vadelmilla.

 LCHF-Puuro

2 kananmunaa

1dl kuohukermaa

1 rkl kookosjauhoa

vaniljaa

kanelia

30 g voita 

Ensin laitoin kattilaan sulamaan voin miedolla lämmöllä. Sillä aikaa vatkataan munat ja kerma sekaisin vispilällä. Kookosjauho lisätään joukkoon myös vatkaten. Maustetaan vaniljalla ja kanelilla. Seos kattilaan ja sekoitetaan tovi. Kypsyy melko nopeasti. Puuro kipataan lautaselle. Päälle vielä voisilmä, kanelia, jos haluaa sekä keko vadelmia.  Hyvää oli. Seuraavalla kerralla taidan jättää kanelin pois, jos laitan marjoja ja kokeilen, miltä sellainen versio maistuu.  Sen verran tuhtia tavaraa oli, ettei meinannut kaikkea jaksaa syödä. Söin kuitenkin lautasen tyhjäksi. Veikkaanpa, ettei ole hetkeen nälkä.

Makrot: 

hiilarit 5g
proteiinia 17g

                                                                         rasvaa 71g

Munakoiso-halloumipaistos

Kamerasta löytyi tällainenkin ruoan kuvatus.  Mielettömän hyvää oli, pitääkin tehdä taas piakkoin uudelleen.  Tarvitaan munakoisoja pari kolme, halloumijuustoa, tomaattia, oliiviöljyä, yrttejä

Munakoiso siivutetaan pitkittäin. Siivuja kannattaa vähän itkettää, jotta saa nestettä vähemmälle ja siivuista tulee napakammat. Siivut kuivataan ja paistetaan nopeasti molemmilta puolilta paistinpannulla voissa, sen verran että munakoisot saa väriä. Voi vähän maustaakin mielen mukaan.

Munakoisoviipaleet ladotaan voideltuun uunivuokaan. Halloumi- ja tomaattisiivuja päälle. Mausteeksi jotain yrttimaustetta ja oliiviöljyä vähän perään. Paistetaan uunissa,  ööh, en muista. Varmaan joku 200 astetta ja sen verran, että näyttää ja tuoksuu hyvältä.

Aamulehti statiineista

 Viime aikoina on puhuttu paljon statiineista ja kolesteroleista. Surettaa oikein, kun ikäiseni naisihmiset surkuttelevat kolesterolejaan, jos kokonaiskole on yli 5.  Toinen surun aihe on LDL-kolesteroli, jota monet pitävät kaikkein pahiksena. Tämä arvo pitäisi olla monen mielestä tosi alhainen. Tällöin käy vain niin, että LDL-partikkeleista tulee pieniä ja tiukkoja, jotka ovat isoja höttöisiä hankalampia terveyden kannalta.

Minullekin työterveyslääkäri sanoi, että statiinit pitäisi aloittaa heti, kun on diabetes. Kakkosdiabeetikolla LDL pitäisi ajaa statiineilla maan rakoon, sanoi lääkäri.  Sanoin, että jos nyt katsotaan vielä. Lisäksi en suostu mihinkään kolesterolilääkitysehdotuksiin ennen kuin lääkäri suostuu mittauttamaan LDL:n partikkelikoot. Veikkaanpa, että siinä hötäkässä lääkärinkin mielipide statiineiden hyödyllisyydestä muuttuu.


Hirveää minusta on se, että statiineja määrätään kuin ruisleipää ja kappas kappas, sitä onkin nyt havaittu statiinien aiheuttavan diabetesta tai ainakin diabetesriskin kohoamista.

Taas tähän perään Aamulehden artikkeli kokonaan. Näistä kun ei koskaan tiedä, miten kauaa netissä ovat.

Hauska tuo artikkelin viimeinen lause: Hyvään hoitoon liittyy uusi haitta.  Onko se hyvää hoitoa, jos haitat ovat suuria ja hoidon seurauksena voi sairastua äärimmäiseen vakavaan sairauteen? 
Ihmettelen tuota logiikkaa suuresti. Kannattaa muutenkin lukea se Duodecimin artikkeli läpi. Siellä todetaan myös näin: "Tilanne tuntuu lähes paradoksaaliselta. Tyypin 2 diabetesta sairastavilla on suuri vaara sairastua sydänkohtaukseen, ja lisäksi diabeetikon valtimotauti on vaarallisempi kuin diabetesta sairastamattoman potilaan (Tikkanen 2007)".  Sanoisin, että vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Ainakin minä kakkosdiabeetikkona hoidan itseäni mieluummin vanhakantaisella diabeteksenhoidon ruokavaliolla, kuin lääketehtaiden kehittämällä oravanpyörällä.

 Aamulehti kirjoittaa statiineista

Päivitetty 22.3.2012 14:38, julkaistu 22.3.2012 14:33

Tieto vahvistuu: Statiinit aiheuttavat diabetesta

Kuva: JEAN MARC RAMEL

Aamulehti

Sydän- ja verisuonisairauksien ja kuolemien ehkäisyssä käytettävien statiinien haittoista on viime vuoden aikana saatu lisää tietoa. Nyt näyttää entistä selvemmältä, että nämä lisäävät disbetesriskiä. Statiineja käytetään verenkolesterolin alentamiseen.
Diabetesvaaran lisäksi statiinien haittojen puolella ovat myös lihasvaivat ja maksaentsyymiarvojen suurentuminen.
Statiinit vähentävät sydäninfarktin ja sydänkuoleman sekä myös aivohalvauksen vaaraa merkittävästi. Jos sydän- ja verisuonisairauksien riski arvioidaan merkittäväksi, statiinihoito on oikea hoito. Uusimman tiedon mukaan statiineja pitää käyttää mahdollisimman pieninä annoksina.
Statiinien tehoa voidaan lisätä yhdistämällä hoitoon toinen kolesterolilääke esimerkiksi etsetimibi tai kasvistanolia tai kasvissterolia sisältävä ravintoaine. Tällaisia ravintoaineita on eräissä terveysvaikutteisissa margariineissa, ruokaöljyissä sekä kalaöljyssä tai esimerkiksi pekaanipähkinöissä.
Jos sydän- ja verisuonitautien riski vaikuttaa pieneltä, riittää jos syö terveellisesti.
Uusista tutkimustiedoista kertoo Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim.Artikkelissa on läpikäyty korkean kolesterolin hoitoa koskevien suurten meta-analyysien tuloksia. Statiinien haitoista on parin viime vuoden aikana käyty väittelyä. Aiemmin suomalaisissa hoitosuosituksissa ei ole otettu huomioon diabetesriskiä.
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim otsikoi artikkelinsa nyt: Hyvään hoitoon liittyy uusi haitta.

Iltalehti yllätti

Kerrankin positiivissävyinen juttu karppauksesta. Tuossa artikkelissa puhuttiin karppaajan kauppakorin hinnasta. Karppaaja - näin säästät satasia vuodessa . Tuossa kun tuota koria katsoo, ei taatusti lisää sitä mielikuvaa muna-pekoni-dieetistä, jonka mielikuvan media ja muutamat asiantuntijat karppauksesta ovat antaneet.
Tavallista, hyvää kotimaista lähi- ja perusruokaa perusraaka-aineista, josta turhat ravinneköyhät hötöt on karsittu pois. Sellaisena minä ja moni muu karppauksen näkee. Ja kuten tuosta Iltalehden jutusta näkee, karppaus ei tule edes kalliiksi. Korista kylläkin puuttuu rasvaosasto kokonaan, mutta se on sitten toinen juttu se.

Jutussa esiintyy sama heppu, jonka ravinnelaskelmia joskus löysin netistä. Ne jutut aikoinaan vakuutti minutkin siitä, että karppauksella ruuasta saa paljon ns. virallista ruokavaliosuositusta helpommin kehon kaipaamat ravinneaineet.  Hyvä esimerkki muuten nuo mielikuvat kuidusta.

Nuo hintavertailun vastaparit sen sijaan ovat melkoisen hauskoja. Jossain kohtaa käsittämättömiäkin. 

Lumihommia

 Tällä viikolla on saanu tehdä lumihommia lähes päivittäin.  Sunnuntaina oli hyvinkin tuollaiset kirjoituksen ekan päivän tunnelmat. Sitten sunnuntaina ehtoolla piti lähteä autolla asioille, mutta eipä mentykään, kun ei portista päässyt kadulle. Lumiaura oli mennyt ohi. Yli puolen metrin valli portilla. Reilu tunti meni kahden ihmisen voimin, että sai lumet pois ja pääsyn pihasta tielle. Pikkusen ollaan myöhässä turkulaisen päiväkirjan aatoksista. Tuntemukset lienee samansuuntaiset. Vesi vain lotisee ja kohta tietty tulee pakkanen. Huoh!

Viikko turkulaise päiväkirjast:
Helmikuu 1. klo 17.00
Lunt satta! Lumi o sit kaunist! Luanto tule kaunim valkkoseks ja
miäli piristy, ku ei ol enä nimpal pimmiä. Mää tei vaimol ja
itellen kuuma rommitoti ja mee istutti ikkuna äären kattoma
hiutaleitte leijumist maaha. Tosi kaunist.

Helmikuu 2.
Mää heräsi ja kattosi akkunast pihal. Koko maisemam peitti uus
puhtavalkone lumi. Hiano näky! Jokasel puul ja penssal o valkone
kaapu. Mää tei talven lumityä ja nauti joka kolallisest.. Mää
kolasi sekä piha et jalkakäytävä. Myähemmi päiväl teknise virasto
aura auras tiä ja tyäns lume porti ette. Kuljettaja naureskel mul
ja vilkutti. Määki vilkuti hänel ja kolasi porti erusta taas
auki.

Helmikuu 3.
Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o pari astet.
Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost. Mää tei lumityä
ja taas ku mää sai tyäv valmiks, tuli aura-auto. Lumi ol täl
kertta ruskian harmaat.

Helmikuu 4.
Sää lauhtus, lumi suli sohjoks, ja se jäätys liukkaks, ku pakkane
taas kiristys. Kaatusin perssellen jalkakäytäväl. 22 eurom
poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei ollu poikki.
Sääennustus lupas lissä lunt.

Helmikuu 5.
Viäläki nii kauhja kylm. Mää myi vaimo auto ja osti maasturi, et
hää päässe töihi. Auto liukus kuitenki päi kairet ja oikkia
etukulma meni aika pahaste kassa. Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Molemma auto ova iha sualas ja kuras. Tiaros ol
lumitöit tänäpä. Se perkele aura ajo meiä ohitte kaks kertta.

Helmikuu 6.
10 astet pakkast. Lissä tota perhana lunt. Pihal ei ol yhtäm
puuta tai pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu. Sähkö oliva poikki
melkke koko yä. Mää yriti pittä talo lämpimänä kynttilöil ja
pensalämmittimel, joka kylläki roiskas hiuka yli, syttys tule ja
oli poltta koko talo. Mää sai onneks matol tukahrutettu liäki,
mut mää sai toise aste palovammoi kässi ja silmäripse ja
kulmakarva palova. Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja
hajos lunastuskuntto.

Helmikuu 7.
Tota vitunperkele valkost paska tule koko aja. Kaik perkele
vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postilaatikol. Jos mää
saa kässi sen saatanan kusipää, mikä aja tota aura-auto, niin mää
revi silt syräme rinnast! Se o ain varma kulman taka kytikses ja
orotta, ku mää saa jalkakäytävä puhtaks! Sähkö ova viälki poikki.
Vesijohro jäätys ja näyttäsis silt, ettei katto kestä tol lume
paino.

Helmikuu 8.
Saatana, 12 perkelee sentti uutta vitu lunt ja vitu ränttä ja
vitu jäät, ja herra yksinäs tiättä mitä paska sitä taivast viime
yän tuli. Mää yriti ossu aura-auton kuljettaja jäähakul, mut see
pääs pakko. Vaimo jät mun. Auto ei lähre käyntti. Mää luule, et
must on tulos lumisokkia. Mää em pysty liikuttama varppaitan. En
ol nähny aurinkko montte viikko.
Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks.
Perkele, mää muuta Espanja. Vitutta nii perkeleste! Saatana lumi
ja koko talv.

Hyvä pläjäys karppauksesta

Iltalehden blogisti, psykologi ja ravintovalmentaja Hanna Markuksela kirjoitti eilen 2.2.12 blogissaan oikein osuvan kirjoitelman karppauksesta . Hyvä Hanna. Tuonlaisena, kuten Sinä toit karppauksen esiin, minä oman ruokavalioni tunnistan. Yleensä en tunnista syömisiäni median luomasta karppauskuvasta ollenkaan.

Samaa mieltä olen siinä, että ensin alkuvaiheessa voi keskittyä ns. suuriin linjoihin ja suurimpien höttöhiilareiden poistamiseen. Blogikirjoituksessa mainittiin myös, että kun perusjutut on hallussa, voi alkaa hifistellä lisää omien kehon tarpeiden mukaan. Näin olen itse tehnyt. Kiitoksena tuosta tavasta se, ettei minun tarvitse enää ruokavaliohoitoisena kakkosdiabeetikkona napsia edes Metformiini-lääkityksen pillereitä. Ruokavaliostani on tullut nyt jo niin osa minua, ettei tuota juuri minkäänlaisia hankaluuksia pysyä siinä. Joskus jotkut vierailut tai kokous- ja koulutustilanteet tuovat haasteita, mutta eivät ylitsepääsemättömiä kuitenkaan. Näihin osaan jo varautua pähkinä-/mantelipussukalla, leipäjuustoeväällä, keitetyillä kananmunilla, avokadolla tms. Vieraisille saatan tehdä tuliaiseksi esim. myös itselleni sopivan suolaisen tai marjapiirakan.

Se on sanottava, ettei ruokavaliomuutos käynyt ihan hetkessä, mutta tämä opettelumatka on ollut äärimmäisen kannattava ja antoisa. Mottoni onkin, että mahdollisimman vähän muutoksia, joilla pystyn pitämään verensokeritasoni normaaleina. Ja aivan normaaliterveen rajoissa ne ovatkin pysyneet.

Minua surettaa näkemäni tosi huonokuntoiset ja huonovointiset kakkosdiabeetikot, jotka edelleen jatkavat virallisen suosituksen mukaista syömistä. Olen nähnyt näitä kesken kokouksen nukahtelijoita, jotka eivät kertakaikkiaan ruokailun jälkeisen palaverin tai kokouksen aikaan pysy hereillä ruoan aiheuttaman verensokerikuorman vuoksi. Herranjestas, tuskin edes muistan aikaa, jolloin itselleni kävi samoin, ettei lounaan jälkeen töissä/palaverissa/koulutuksessa meinannut edes hereillä pysyä. Olen NIIN äärettömän onnellinen ja kiitollinen itselleni sopivan ruokavalion löytymisestä.

Tänään tuli asiaan liittyen kiva kommanttikin. Kollega koulutuksessa kysyi, että oletkos sinä laihdutuskuurilla. Kysyin, että miten niin? Hän jatkoi, että kun olet ihan selvästi hoikistunut sitten viimenäkemän. Ehdin pikaisesti kuiskata ennen luennoitsijan jatkamista, etten ole (laihiksella), pyrin vain vähän katsomaan, mitä syön ja syömään mahdollisimman ravinteikasta ruokaa.

------------------

Laitan tähän perään vielä tuon linkittämäni artikkelin kopsauksena, jos vaikka artikkeli jossain kohtaa ei olisikaan enää netissä:

2 Hel 2012

Kaksitoista kovaa karppausvinkkiä

Kirjoittanut Hanna Markuksela

Tämä listaus ei ole korkein totuus, vaan karppauksen käyttöohje. Sellainen, jonka avulla voit lakata etsimästä totuutta ja alkaa kuunnella omaa kehoasi.
Kuvat: Miika Ihanainen

____________________________________________________

1. Karppaus ei ole tie, totuus ja elämä, vaan ruokavaliokonsepti.

• Yksikään vakuuttava ruokavaliokonsepti ei ole absoluuttinen totuus, vaan kokoelma oletuksia. Oletuksia jotka toimivat tai sitten eivät.
• Usein vain osa jonkin suosituksen oletuksista toimii, mutta osa täytyy korvata muilla opeilla.
• Tästä johtuen juuri sinulle parhaimman ruokavalion koostaminen on palapelin kasaamista. Ruokavalioiden väliset rajat ylittävä soveltaminen ja asiantuntijan neuvot voivat auttaa löytämään parhaan kokonaisuuden.

2. Kehosi on guru, älä pidä muita guruja.

• Ei ole gurua, joka voisi kertoa millainen ruokavalio sopii joka ikisen ihmisen elimistölle, mielelle, sosiaaliseen ympäristöön, elämäntilanteeseen ja budjettiin.
• Hanki tietoa luotettavista lähteistä, tee omat yhteenvetosi ja sovella.
• Vastaukset suuriin kysymyksiin löytyvät kirjaimellisesti sisältäsi. Lopulta kehosi kertoo mikä toimii ja mikä ei.

3. Syö hiilihydraatteja riittävästi, yksilöllisten tarpeidesi mukaan.

• Älä aloita rytinällä, vaan pudota hiilihydraattien määrää asteittain. Aluksi hiilihydraattien vähentäminen voi aiheuttaa oireita, joten arvioi tilannetta rauhassa vasta parin viikon karppailun jälkeen.
• Kehosi on ainutlaatuinen. Se mikä sopii muille, ei välttämättä sovi sinulle.
• Se mikä sopii sinulle jossain elämäntilanteessa, ei välttämättä sovi sinulle enää tilanteen muuttuessa. (Esim. urheiluharrastuksen aloittaminen, kova ruumiillinen työ, stressi, raskaus, sairastuminen jne.)
• Vaikka olo olisi suorastaan euforinen todella alhaisilla hiilihydraateilla, voi pidemmän ajan kuluessa kehittyä terveysongelmia.
• Esimerkkinä mahdollisista seurauksista: sekaisin mennyt sisäeritysrauhasten toiminta.
• Paasto tai “alakarppaus” voivat heikentää myös ylimääräisen estrogeenin poistumista kehosta. Tästä saattaa seurata hormonaalisia ongelmia, kuten PMS:ää, rintasyöpäriskin kohoamista ym.
• Monet urheilulajit lisäävät hiilihydraattien tarvetta reippaasti. Jokaisen urheilijan kannattaa siksi etsiä itselleen kokeilemalla sopiva hiilihydraattimäärä.
• Sisällytä ruokavalioosi runsaasti kasviksia ja juureksia. Nauti treenien jälkeen marjoja, hedelmää, täysjyväviljaa tai vaikka bataattia, jos viljat aiheuttavat vatsaoireita. Hiilihydraatin sieto on parempi urheilusuorituksen jälkeen.

4. Älä kehitä carbofobiaa.

• Onnistunein ruokavaliosuunnitelma on usein sellainen, jonka toteuttaminen voi tapahtua rennosti ja jossa on liikkumavaraa.
• Korjaa ensin isot linjat kuntoon ja ala vasta sen jälkeen hifistellä. Kokonaisuus ratkaisee.
• Syömisten miettimisestä aiheutuva stressi on terveydelle haitallisempaa, kuin yksittäiset poikkeukset ruokavaliosta.
• Ota ilo irti juhlatilaisuuksista ja syö sellaisia ruokia, jotka eivät vahingoita sinua pitkäaikaisesti.  Mielenterveyden kannalta on erittäin tärkeää irrotella välillä.
• Voit vaihtaa ravintolassa tai juhlissa peruna/riisilisäkkeen salaattiin, juureksiin tai kauden kasviksiin. Jos tämä ei onnistu, syö vaikka vain osa lisäkkeestä ja nauti ruoastasi hyvällä mielellä.

5. Jos oireilet gluteenista selkeästi, vältä sitä.

• Käy tutkituttamassa itsesi perusteellisesti, jos epäilet keliakiaa. Muista kuitenkin, etteivät nykyiset tutkimusmenetelmät ole vielä kehityksensä huipulla.
• Jos keliakiaa ei löydy, suvussasi on autoimmuunisairauksia ja epäilet oireilevasi gluteeniviljojen takia, poista gluteeni ruokavaliostasi joksikin aikaa. Katso mitä tapahtuu.
• Älä sekoita kuitenkaan keliakiaa ärtyvän suolen oireyhtymään, joka on huomattavasti yleisempi. Jos viljojen aiheuttama oireilu johtuu herkästä suolistosta, ei gluteenia tarvitse välttää kuin ruttoa. Vähentäminen voi riittää.
• Älä tee pysyviä muutoksia ruokavalioosi ilman selkeitä perusteita ja ammattitaitoista ohjausta.
• Älä anna gluteenittomuuden masentaa. Maailmassa on lukuisia kansakuntia, jotka pärjäävät terveysvertailuissa meitä suomalaisia paremmin. Ilman ruista ranteessa ja vehnälesettä muroissa. Käy vaikka Aasiassa tai Etelä-Amerikassa katsomassa.

6. Panosta  ruokavalion laatuun ja monipuolisuuteen.

• Hyvä ruokavaliokonsepti on väärin toteutettuna epäterveellinen.
• VHH ei ole yhtä kuin pekoni munalla. (Atkins-myytti on irvikuva alkuperäisestä ruokavaliosta, jossa hiilihydraattien määrää lisätään alkuvaiheen induktion jälkeen asteittain yksilöllisesti sopivalle tasolle.)
• Ota proteiinisi eläinkunnantuotteiden lisäksi kasviperäisistä lähteistä, kuten pähkinöistä, siemenistä ja pavuista. Tämä on luuston, suoliston ja sisäelinten kannalta tärkeää, sillä liika lihansyönti ei ole hyväksi.
• Suosi luomutuotteita, paikallisten tilojen lihaa, luomumunia ja vapaana kasvanutta kalaa (kuten muikkua, jossa on myös vähemmän raskasmetalleja). Nykyisen tehotuotantojärjestelmän seurauksena lihaan ja kalaan on pumpattu mukavat määrät mm. antibiootteja ja hormoneja. Eläimet ovat myös hyvin huonokuntoisia. (Esimerkiksi lähes jokaisen norjalaisen viljellyn lohen sydän on rasvoittunut ja omega-3-pitoisuudet heikentyneet vääränlaisen rehun ansiosta.)
• Syö ylenmäärin vihanneksia sekä kohtuullisesti marjoja ja hedelmiä.
  Kasvikunnantuotteiden antioksidantit ehkäisevät syöpää, pitävät ihon kunnossa, suojaavat vanhenemismuutoksilta sekä lukuisilta elintasosairauksilta.
• Ravintokuitu sitoo itseensä haitallisia yhdisteitä ja kuljettaa niitä pois kehosta, joten mätä rehuja minkä jaksat!

7. Laita moottoriin vain parasta öljyä.

• Elimistö tarvitsee monipuolisesti hyvälaatuisia rasvahappoja, joten kannattaa nauttia rasvaista kalaa, hyvälaatuista kalaöljylisää, saksanpähkinöitä, oliiviöljyä ja avokadoa.
• Ja joku roti sen voin kanssa. Luomukirnuvoi on hyvää, mutta se ei tarjoa välttämättömiä rasvahappoja. Lisäksi liiallisesti nautittuna se voi viedä tilaa muilta hyviltä rasvoilta.
• Sama pätee kylmäpuristettuun kookosöljyyn, joka on antimikrobisten ominaisuuksiensa ja hyvän sulavuutensa ansiosta terveellistä, mutta ei mikään terveystuote.
• Voin tilalla on hyvä käyttää leivän päällä omatekoista “margariinia”, johon tulee yksi osa voita, yksi kylmäpuristettua kasviöljyä ja yksi vettä. Lisää joukkoon mausteet sekä suola ja sekoita tasaiseksi massaksi sauvasekoittimella.
• Käytä kylmäpuristettuja kasviöljyjä, kypsennä kala nopeasti alhaisemmassa lämmössä tai tee sushia ja säilytä pähkinät ja siemenet viileässä. Härskiintynyt rasva joutaa mäkeen.

8. Jos otat, älä karppaa.

• Kännissä ei kannata karpata tai karpatessa kännätä.
• Alkoholi voi haitata glukoneogeneesia eli hiilihydraatin uudismuodostusta. Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja alkoholi ovat siis todella huono yhdistelmä.
• Verensokeri voi laskea liian alas ja aivojen energiansaanti häiriintyä. Seuraukset ovat arvaamattomat ja yksilölliset.
• Jotain hiilihydraattipitoista kannattaa siis ottaa alkoholin ohessa tai laittaa viinapulloon vettä, kuten kuvassa.

9. Pidä hiilihydraatit yksilöllisesti rentouttavalla tasolla

• Mielialaongelmat voivat liittyä karppaukseen, sillä hiilihydraattien vähentämisen vaikutus aivojen välittäjäaineisiin on hyvin yksilöllinen. Joku voi saada apua alakuloiseen mielialaan, kun taas toisen masennusriski voi kasvaa.
• Osalle ihmisistä karppaus voi aiheuttaa myös uniongelmia, joten päivällisellä/illallisella on hyvä hyödyntää hiilihydraattien rauhoittavaa vaikutusta.
• Pudotettaessa hiilihydraatit liian alas, saattavat myös stressihormonit kortisoli ja adrenaliini huidella turhan korkealla. Keho yrittää tällöin pitää verensokeria riittävällä tasolla vaihtoehtoisen reitin kautta (kortisoli piiskaa verensokeria ylös). Tämä rasittaa elimistöä merkittävästi ja voi johtaa sisäeritysrauhasten ongelmiin.

10. Hanki tarvittaessa ammattitaitoista tukea elintapamuutoksesi edistämiseksi.

• Ammattilaisella on laajempi näkemys ruokavalioiden pitkäaikaisvaikutuksista, joten kaikkea ei kannata oppia kantapään kautta.
• Juuri sinulle optimaalisin ruokavalio räätälöidään yksilöllisten tarpeidesi mukaan.
• Säästät resurssejasi keskittämällä huomiosi, aikasi ja rahasi oikeisiin asioihin.

11.  Kaikkea ei vielä tiedetä, joten seuraa myös aikaasi, veriarvojasi ja ravitsemustieteen etenemistä.

• Tutkimusta ruokavaliokokonaisuuksien yksilöllisistä pitkäaikaisvaikutuksista tarvittaisiin lisää, sillä jokainen aluksi hyvältä tuntuva ruokavalio ei ole pitkään toteutettuna terveellinen. Tämä voi päteä sinunkin ruokavalioosi.
• Emme siis tiedä vielä tarpeeksi vähähiilihydraattisten ruokavalioiden pitkäaikaisvaikutuksista, joten VHH:ta noudattavan kannattaa seurata veriarvojaan ja pysyä ajan hermolla.
• Ravitsemustiede on tieteenalana hyvin nuori ja ruokavalioiden kokonaisuuteen kohdistuvan tutkimuksen tekeminen on haasteellista. Lisäksi tutkimusten rahoittajien sekä julkaisijoiden intressit vaikuttavat vallalla oleviin käsityksiin. Jos olo on huono ja muutokset ruokavaliossa auttavat, voidaan kysyä kannattaako jäädä kitumaan ja odottelemaan virallisten näkemysten muuttumista?

12. Rentoudu, nauti, elä, nyt!

• Rentoutuminen on terveyden kannalta yhtä olennainen elementti kuin oikeanlainen ravinto.
• Kaikenlaisen pikkutarkan piiperryksen keskellä voi käydä niin, että itsestäänselvistä perusasioista huolehtiminen jää alakynteen.
• Etsiessäsi syitä terveys-, suolisto- tai painonhallintaongelmiisi pohdi myös oletko aidosti rentoutunut. Nukutko tarpeeksi, osaatko käsitellä henkisiä haasteita, nautitko elämästäsi ja toteutatko unelmiasi?
• Mene sitten kauppaan, kahmi ostoskoriin kaikenlaisia vihanneksia, kylmäpuristettua oliiviöljyä, pähkinöitä, siemeniä, kalaa, avokadoa, juureksia, jotain eksoottista, jotain tuttua ja turvallista.
• Nyt voit lähteä liitelemään kohti parempaa oloa, vieläkin kauniimpaa olemusta ja kirkkaampaa mieltä!