Hui jee, radio korporaatiossa oli Tohtori Tolosen haastis . Tömäkkää asiaa. Kannattaa kuunnella. Minulle oli täysin uutta se, että jopa 700.000 ihmistä syö statiinia Suomessa. Kuvittelin määrän paljon pienemmäksi. Aiemmin kolesterolin ylärajan arvo oli 7 ja sitä on laskettu jatkuvasti yläarvon ollessa nyt 5. Pyritään kuulemma vielä alempaan lukemaan. Jolloin ihanneyläraja olisi 4. Ihan käsittämätöntä, kun viime aikoina on tullut tutkimustuloksia siitä, ettei alhainen kolesterolitaso ole mitenkään edullista. Ja etenkin keski-ikäistyvillä ja hieman vanhemmilla korkeampi kolesteroli on ikää lisäävä tekijä. Lisäksi iso aika tuore meta-tutkimus on osoittanut, ettei statiinilääkitys vähennä sydän- ja veritautikuolemia. Miksi siis syödä lääkettä, joka ei auta, ja josta saa vain sivuoireita hankaloittamaan arkielämää tosi ilkeine sivuvaikutuksineen esim. lihasheikkouden muodossa.
Muistan ajan vajaa 10 vuotta sitten. Halusin mittauttaa kolesteroliarvot, mutta pelkäsin ihan sikana sitä, että jos minulla olisikin sydäntauti, josta kolesterolit kertoo. Kuukausien ajan pelkäsin mennä otattamaan ne kokeet. Niin hyvin meitä suomalaisia on kolesterolilla peloteltu. Kananmunaa en uskaltanut syödä, kuin kenties kerran kuukaudessa yhden, koska se mediaviestien ja virallisten ruokasuositusten mukaan lisäsi kolesterolia. Munavoi oli ihan hirveä pelote. Sellaista ei "terveystietoinen" ihminen uskaltanut missään tapauksessa syödä, kuin lähes henkensä uhalla.Voi voi, miten pihalla sitä ihminen voikaan olla kaikessa mediatulvassa.
Äärimmäisen surullista on se, että ihmiset joutuu kokemaan suuret määrät lääkkeen lisä- ja sivuvaikutuksia ja vain siksi, että lääketehtaat pääsevät miljoonavoittoihin. Kolesteroli ja diabetes ovat lääketehtaiden nykyajan rahasammot. Valitettavasti.
Etenkin kakkosdiabeetikkojen olisi syytä herätä ja aloittaa omahoito vhh-ruokavaliolla, jolla pääsee melko tehokkaasti eroon lääkkeistä kokonaan verensokeriarvojen normalisoituessa. Lisäksi elämäntaso paranee selvästi, kun aiemmin tuttu väsymys väistyy. On se niin iso laatumuutos elämään, että kaikkien kakkosdiabeetikkojen olisi syytä kokeilla sitä. Lisäksi metabolisesta oireyhtymästä, käytännössä esidiabeteksesta kärsivä voi myös ottaa elämänsä omaan hallintaansa ja rukata ruokavalio sellaiseksi, jolla virkeys lisääntyy, verensokerit normalisoituu ja näiden myötävaikutuksella helpottuu myös painonhallinta.
Diabetes on äärimmäisen vakava sairaus. Antti Heikkilän mukaan voi pyyhkiä elämästä about 17 vuotta pois, jos tähän tautiin sairastuu, koska elintoiminnot ovat aivan sekaisin. Lisäksi elimistö alkaa ikäänkuin syödä itseään elintoimintojen hajotessa vähitellen.
Minun järkeeni ei mahdu se, ettei pyritä poistamaan tai parantamaan sairautta, vaan poistetaan vaan lääkkeillä oireita, kuten nykyisin tehdään. Diabetesliitto ei todellakaan aja diabeetikon asiaa, ainakaan kakkosten kohdalla. Lukee mitä tahansa Diabetesliiton tuottamaa artikkelia, siellä on yleensä aina jo jutun alkuvaiheessa juttua lääkityksestä, kun pitäisi olla painavaa asiaa vhh-ruokavaliosta, jolla saa taatusti paremmat paranemistulokset kuin lääkkeillä ikinä.Samalla välttyy lääkkeiden aiheuttamilta lisäkomplikaatioilta ja sivuoireilta. http://www.ruutu.fi/video?vt=audio&vid=73851 . Noin 10 minuutin jälkeen tulee tuota asiaa.
Aina sanotaan, että kakkosdiabeetikon tärkein hoitomuoto on laihdutus. Mutta milläs laihdutat, kun verensokerit ovat koholla ja aina on valtava väsymys. Insuliinin tuotanto on hektitissä lukemissa. Kun insuliinin saa rauhottumaan vhh-ruokavaliolla, ei varastohormonilla ole niin paljoa työtä ja paino putoaa. Kokeile vaikka, se ei maksa juuri mitään. Ainoastaan sen, että kyseenalaistaa vallalla olevat viralliset käsitykset, jotka eivät oikeasti pitkässä juoksussa toimi kunnolla. Toimimattomista virallisista suosituksista saadaankin sitten taas hyvä syy syyllistää diabeetikkoa, jonka verensokerit eivät normalisoidu ja taas saa nostaa lääkemäärää. Diabeetikko syyllistyy ja lääketehtaat lihoo. Jåå-å! Ihmeellistä on elämä.
Vielä muistiin se, että kansainväliset D-vitamiinien IU-määrät jaetaan 40:llä, niin saadaan suomalaiset mikrogrammamäärät. Jos vaikka lisäkseni joku muukin on tuota asiaa joskus miettinyt.
tiistai 20. joulukuuta 2011
perjantai 9. joulukuuta 2011
Hei halooo!
Diabeteksen Käypä hoito-suositusta on päivitetty. Lukekaapa ihan ite. Diabetessuositus päivitetty
Lainaan sen tähän perään varmemmaksi vakuudeksi:
.
Tuossa on muutamakin kohta, joka arveluttaa. Toki hyvääkin. Hyvää se, että Diabeteksen ehkäisyssä elämäntavat ovat ensisijaisen tärkeitä. Tuohon se hyvä sitten jääkin. Jännästi on myös ujutettu infon sekaan jo heti alkumetreillä lääkkeet, jotka auttavat.
Minusta kakkosdiabeetikolle pitäisi ehdottomasti ensin ja aivan ensimmäisenä aloittaa ruokavaliohoito. LCHF, joka todistetusti toimii. Laskee aika nopeasti kohonneet verensokerit normaalitasolle ja pääsee hyvin vähällä lääkityksellä, ellei kokonaan lääkkeistä eroon. Kuten esim. minä. Ainakin toistaiseksi. Verensokeritaso pitää saada laskemaan nopeasti normaalitasolle, jotta diabeetikko vältty karmeilta liitännäisvaikutuksilta, kuten sokeutumiselta, amputaatioilta, infarkteilta, munuaisvaurioilta jne. Tuossa jutussa selvästi myös mitätöidään LCHF:n edut tasapäistämällä erilaiset ruokavaliot. Se on niin monessa tutkimuksessa todettu, että LCHF eli karppaus tehoaa kaikkein nopeimmin. Nyt tuota yritetään mitätöidä. Miksiköhän? Eihän niitä diabeteslääkkeitä mene kaupaksi, jos ihmiset hoitavat sairauttaan ruokavaliolla ja sitä kautta pääsevät lääkkeistä eroon verensokeriarvojen normalisoituessa.
Minun käsityskykyyn ei mene se, ettei kaikkein tehokkain keino LCHF-ruokavalio saa sijaa kakkosdiabeteksen hoitomuotona, kun kuitenkin enenevässä määrin ovat ne ihmiset, jotka toinen toisensa perään kertovat LCHF-ruokavalion parantaneen terveysmarkkereita verikokeissa normaaliarvoihin saakka- Sen jälkeen on voinut jättää lääkkeet pois, kun niitä ei vaan enää tarvita.
Mihin ihmeeseen on hukattu oikeasti kakkosdiabetekseen toimiva ruokavalio? Se, joka todistetusti toimii? Sen voi jokainen kakkosdiabeetikko itse kokeilla. Taatusti terveys lisääntyy aivan verikokein mitattavin tuloksin, vaikka tämä Diabetesliitto yrittää väittää vastaan, minkä ehtii. Jos siis olet kakkosdiabeetikko tai esidiabetesta sairastava. Kokeile! Nuo LCHF-ohjeet oikeasti toimivat, vaikka Diabetesliitto yrittää sitä jatkuvasti kammeta.
Nämä virallisia suosituksia laatineet eivät tiedä hölkäsen pölähtävää kakkosdiabeetikolle sopivasta ruokavaliosta, jota sentään on ns. testattu parin sadan vuoden ajan, lukuunottamatta tätä karmaisevaa harharetkeä viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan
Lainaan sen tähän perään varmemmaksi vakuudeksi:
Diabetes-suositus päivitetty
07.12.2011 08:34
Diabeteksen ehkäisyssä elämäntavat ovat ensisijaisen tärkeitä. Olennaista on säännöllinen liikunta ja painonhallinta. Riskiryhmien seulonta diabeteksen varhaiseksi toteamiseksi on aiheen.
Diabeteksen diagnosoinnissa voi käyttää paastosokerin ja sokerirasituksen lisäksi myös HbA1c-arvoa. HbA1c-arvo yli 6,5 % (48 mmol/mol) oikeuttaa asettamaan diabetesdiagnoosin. Diabeteslääkkeistä suolistohormonien kautta vaikuttavien gliptiinien ja pistettävien inkretiinien käyttö on lisääntynyt niiden edullisen painovaikutuksen ja vähäisen hypoglykemian vaaran vuoksi. Sen sijaan glitatsonien käyttö on vähentynyt niihin liittyneiden haittojen vuoksi. Suosituksessa otetaan kantaa myös suositeltavaan ruokavalioon ja todetaan, että vähähiilihydraattisen ruokavalion ja kohtuullisesti rasvaa sisältävän ruokavalion teho painonhallinnassa eivät eroa toisistaan. Painonhallintaan on syytä suhtautua aktiivisesti ja tarvittaessa harkita myös lihavuusleikkausta.
Tuossa on muutamakin kohta, joka arveluttaa. Toki hyvääkin. Hyvää se, että Diabeteksen ehkäisyssä elämäntavat ovat ensisijaisen tärkeitä. Tuohon se hyvä sitten jääkin. Jännästi on myös ujutettu infon sekaan jo heti alkumetreillä lääkkeet, jotka auttavat.
Minusta kakkosdiabeetikolle pitäisi ehdottomasti ensin ja aivan ensimmäisenä aloittaa ruokavaliohoito. LCHF, joka todistetusti toimii. Laskee aika nopeasti kohonneet verensokerit normaalitasolle ja pääsee hyvin vähällä lääkityksellä, ellei kokonaan lääkkeistä eroon. Kuten esim. minä. Ainakin toistaiseksi. Verensokeritaso pitää saada laskemaan nopeasti normaalitasolle, jotta diabeetikko vältty karmeilta liitännäisvaikutuksilta, kuten sokeutumiselta, amputaatioilta, infarkteilta, munuaisvaurioilta jne. Tuossa jutussa selvästi myös mitätöidään LCHF:n edut tasapäistämällä erilaiset ruokavaliot. Se on niin monessa tutkimuksessa todettu, että LCHF eli karppaus tehoaa kaikkein nopeimmin. Nyt tuota yritetään mitätöidä. Miksiköhän? Eihän niitä diabeteslääkkeitä mene kaupaksi, jos ihmiset hoitavat sairauttaan ruokavaliolla ja sitä kautta pääsevät lääkkeistä eroon verensokeriarvojen normalisoituessa.
Minun käsityskykyyn ei mene se, ettei kaikkein tehokkain keino LCHF-ruokavalio saa sijaa kakkosdiabeteksen hoitomuotona, kun kuitenkin enenevässä määrin ovat ne ihmiset, jotka toinen toisensa perään kertovat LCHF-ruokavalion parantaneen terveysmarkkereita verikokeissa normaaliarvoihin saakka- Sen jälkeen on voinut jättää lääkkeet pois, kun niitä ei vaan enää tarvita.
Mihin ihmeeseen on hukattu oikeasti kakkosdiabetekseen toimiva ruokavalio? Se, joka todistetusti toimii? Sen voi jokainen kakkosdiabeetikko itse kokeilla. Taatusti terveys lisääntyy aivan verikokein mitattavin tuloksin, vaikka tämä Diabetesliitto yrittää väittää vastaan, minkä ehtii. Jos siis olet kakkosdiabeetikko tai esidiabetesta sairastava. Kokeile! Nuo LCHF-ohjeet oikeasti toimivat, vaikka Diabetesliitto yrittää sitä jatkuvasti kammeta.
Nämä virallisia suosituksia laatineet eivät tiedä hölkäsen pölähtävää kakkosdiabeetikolle sopivasta ruokavaliosta, jota sentään on ns. testattu parin sadan vuoden ajan, lukuunottamatta tätä karmaisevaa harharetkeä viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan
tiistai 6. joulukuuta 2011
Ruotsista kajahtaa
Andreas Eenfeldt kirjoittaa blogissaan uusista Ruotsin sosialstyrelsenin antamista ruokavaliosuosituksista diabeetikoille. Neljä pääruokavaliosuositusta ovat seuraavat:
* Perinteinen diabetesruokavalio (vähärasvainen nykysuositus)
* Kohtuullinen vähähiilihydraattinen ruokavalio
* Välimerenruokavalio
* Alhaisen GI:n mukainen perinteinen diabetesruokavalio
Kannattaa lukea nämä suositukset
Oikea suunta! Nyt kakkosdiabeetikotkin saivat itselleen paremmin sopivat syömisen suositukset, vaikkei vielä optimaalisia olekaan. Tähän voin vedota, kun menen taas lääkärille, jos se alkaa jotain mutisemaan. Sanon tyynen rauhallisesti noudattavani Ruotsin sosiaalihallituksen antamia ohjeita mieluummin, kuin meidän huonoja Käypähoitosuosituksia oman sairauteni hoidossa. Olen Antti Heikkilän suosituksilla, ruotsalaisilla LCHF-suosituksilla ja vanhakantaisella kakkosdiabeetikkojen vähähiilihydraattisella ja runsasrasvaisella ruokavaliosuosituksilla selvästi terveempi ja paremmassa kunnossa kuin käypähoito- ja Diabetesliiton ruokasuosituksilla ja pärjään kokonaan ilman lääkkeitä verensokeriarvojen ollessa normaalit. Mutta jos alan syödä, kuten diabeetikkojen Suomessa käsketään syödä, saan kyllä alkaa vetää lääkkeitä. Verensokerit nousevat tällöin niin ylös. Jotain mätää on siis suomalaisissa suosituksissa, eikä ihan vähän olekaan.
Nyt on sitten Ruotsissa aivan virallisesti suositeltu karppausta yhtenä diabeetikon ruokavaliosuosituksena. On myös aika kysyä, että milloinkas meillä Suomessa? Nähtäväksi jää, miten media ottaa tuon uutisen vastaan ja vaietaanko se Suomessa täysin? Syytä olisi ottaa suositukset Suomessakin vakavasti, koska on jo niin paljon näyttöjä siitä, että perinteinen vuosikymmenten takainen vähähiilihydraattinen, runsasrasvainen ruokavalio (LCHF eli karppaus) toimii kakkosdiabeetikkojen hoidossa muita ruokavaliosuosituksia selvästi paremmin. Pitää tutustua ja lukea huomenna ajan kanssa.
Vielä haluavat suositella Ruotsissakin maltillista vähähiilarista ruokavaliota, mutta siellä on kuitenkin mainittu, että tiukempaakin hiilarirajoitusta on syytä tutkia, koska näistä on saatu hyviä tuloksia, vaikka pidempiaikaiset tutkimukset vielä puuttuvat. Oikea suunta kuitenkin, vaikka todennäköisesti noita suosituksia alemmilla hiilareilla pitää mennä, jos meinaa lääkkeittä pärjätä. Jokainen kakkosdiabeetikko osaa varmaan käyttää verensokerimittaria ja tsekata itselleen ne ruoka-aineet, joilla verensokerit pysyvät hyvin kuosissa.
Luuliemen teosta piti aiemmin kirjoittaa, mutta jätän sen nyt tältä päivältä. Tein Itsenäisyyspäivän kunniaksi hyvää kinkkupiirakkaa jääkaapin jämistä. Oikein hyvää ja sopivaa diabeetikollekin. Eipä nosta verensokereita.
Pohja:
100g voita
½ dl heraproteiinia - vaihtoehtona voi käyttää vaikka soijajauhoa tai tattarijauhoa tai mistä sitten tykkääkin
1 dl mantelijauhoa
1 dl perunakuitua - olisin laittanut leseitä, mutta oli päässyt loppumaan; tilalle voisi laittaa vaikka juustoraastettakin
2 rkl kylmää vettä
Ensin nypitään
Kumihanskoilla siistiä hommaa. Kuvan ottaminen vaan oli hankalaa väärällä kädellä.
Kinkkua, purjoa, jonka pilkoin ja esipaistoin voikökön kanssa mikrossa. Paprikaa, juustoraastetta. Kuvasta puuttuu näköjään 2 kananmunaa. Kerma ja kananmunat sekä mausteet sekoitetaan. Täytteet ladotaan esipaistetun piirakan päälle, samoin muna-kerma mausteineen sekä juustoraaste.
Paistetaan noin 200 asteessa, kunnes näyttää hyvältä.
Tätä minä nautin Itsenäisyyspäivän herkuksi. Seuraksi salaattia ja punaviiniä.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!
* Perinteinen diabetesruokavalio (vähärasvainen nykysuositus)
* Kohtuullinen vähähiilihydraattinen ruokavalio
* Välimerenruokavalio
* Alhaisen GI:n mukainen perinteinen diabetesruokavalio
Kannattaa lukea nämä suositukset
Oikea suunta! Nyt kakkosdiabeetikotkin saivat itselleen paremmin sopivat syömisen suositukset, vaikkei vielä optimaalisia olekaan. Tähän voin vedota, kun menen taas lääkärille, jos se alkaa jotain mutisemaan. Sanon tyynen rauhallisesti noudattavani Ruotsin sosiaalihallituksen antamia ohjeita mieluummin, kuin meidän huonoja Käypähoitosuosituksia oman sairauteni hoidossa. Olen Antti Heikkilän suosituksilla, ruotsalaisilla LCHF-suosituksilla ja vanhakantaisella kakkosdiabeetikkojen vähähiilihydraattisella ja runsasrasvaisella ruokavaliosuosituksilla selvästi terveempi ja paremmassa kunnossa kuin käypähoito- ja Diabetesliiton ruokasuosituksilla ja pärjään kokonaan ilman lääkkeitä verensokeriarvojen ollessa normaalit. Mutta jos alan syödä, kuten diabeetikkojen Suomessa käsketään syödä, saan kyllä alkaa vetää lääkkeitä. Verensokerit nousevat tällöin niin ylös. Jotain mätää on siis suomalaisissa suosituksissa, eikä ihan vähän olekaan.
Nyt on sitten Ruotsissa aivan virallisesti suositeltu karppausta yhtenä diabeetikon ruokavaliosuosituksena. On myös aika kysyä, että milloinkas meillä Suomessa? Nähtäväksi jää, miten media ottaa tuon uutisen vastaan ja vaietaanko se Suomessa täysin? Syytä olisi ottaa suositukset Suomessakin vakavasti, koska on jo niin paljon näyttöjä siitä, että perinteinen vuosikymmenten takainen vähähiilihydraattinen, runsasrasvainen ruokavalio (LCHF eli karppaus) toimii kakkosdiabeetikkojen hoidossa muita ruokavaliosuosituksia selvästi paremmin. Pitää tutustua ja lukea huomenna ajan kanssa.
Vielä haluavat suositella Ruotsissakin maltillista vähähiilarista ruokavaliota, mutta siellä on kuitenkin mainittu, että tiukempaakin hiilarirajoitusta on syytä tutkia, koska näistä on saatu hyviä tuloksia, vaikka pidempiaikaiset tutkimukset vielä puuttuvat. Oikea suunta kuitenkin, vaikka todennäköisesti noita suosituksia alemmilla hiilareilla pitää mennä, jos meinaa lääkkeittä pärjätä. Jokainen kakkosdiabeetikko osaa varmaan käyttää verensokerimittaria ja tsekata itselleen ne ruoka-aineet, joilla verensokerit pysyvät hyvin kuosissa.
Luuliemen teosta piti aiemmin kirjoittaa, mutta jätän sen nyt tältä päivältä. Tein Itsenäisyyspäivän kunniaksi hyvää kinkkupiirakkaa jääkaapin jämistä. Oikein hyvää ja sopivaa diabeetikollekin. Eipä nosta verensokereita.
Pohja:
100g voita
½ dl heraproteiinia - vaihtoehtona voi käyttää vaikka soijajauhoa tai tattarijauhoa tai mistä sitten tykkääkin
1 dl mantelijauhoa
1 dl perunakuitua - olisin laittanut leseitä, mutta oli päässyt loppumaan; tilalle voisi laittaa vaikka juustoraastettakin
2 rkl kylmää vettä
Ensin nypitään
Lisätään 2 rkl kylmää vettä ja sekoitetaan. Taikina valmis.
Voidellaan piirakkavuoka ja taikina esipaistumaan uuniin. About 10 min. Ehkä. Pohjan paistumisen aikana ehtii tehdä täytteen.
Kinkkua, purjoa, jonka pilkoin ja esipaistoin voikökön kanssa mikrossa. Paprikaa, juustoraastetta. Kuvasta puuttuu näköjään 2 kananmunaa. Kerma ja kananmunat sekä mausteet sekoitetaan. Täytteet ladotaan esipaistetun piirakan päälle, samoin muna-kerma mausteineen sekä juustoraaste.
Tätä minä nautin Itsenäisyyspäivän herkuksi. Seuraksi salaattia ja punaviiniä.
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!
perjantai 2. joulukuuta 2011
Olinpahan pöllöillyt
Olin pöllöillyt aivan urakalla edellisen blogaukseni tiimoilla ja kirjoittanut tarkoittamani Eeva Jaakomaan nimen Jaakonsaareksi. Onneksi oli Anonyymi, joka siitä huomautti. Kiitos siitä Anonyymille. :D
Tänään kävin kauppahallissa ja mukaan tarttui kyytönmaitoa, kirnuvoita ja luita. Luuliemi porisee hymyillen hellalla. Siitä viikonlopun aikana lisää. Vanhassa blogissani kirjoitin luuliemen valmistuksesta, mutta se hävisi vanhan blogini kuoppaamisen vuoksi. Laitetaan siis viikonlopun aikana uusi blogaus luuliemen valmistuksesta.
Kadonnut kamerani löytyi ja nyt seuraava blogiviesti tulee kuvien kera. Saatanpa kirjoittaa jossain kohtaa jotain aiemmista syömisistänikin, joista olen kuvia ottanut ja olivat siellä mukamaskadonneen kameran uumenissa odottamassa blogin päivittämistä.
Tänään kävin kauppahallissa ja mukaan tarttui kyytönmaitoa, kirnuvoita ja luita. Luuliemi porisee hymyillen hellalla. Siitä viikonlopun aikana lisää. Vanhassa blogissani kirjoitin luuliemen valmistuksesta, mutta se hävisi vanhan blogini kuoppaamisen vuoksi. Laitetaan siis viikonlopun aikana uusi blogaus luuliemen valmistuksesta.
Kadonnut kamerani löytyi ja nyt seuraava blogiviesti tulee kuvien kera. Saatanpa kirjoittaa jossain kohtaa jotain aiemmista syömisistänikin, joista olen kuvia ottanut ja olivat siellä mukamaskadonneen kameran uumenissa odottamassa blogin päivittämistä.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Hei, me karpataan
Karppausta telkkarissa. Loppiaisen jälkeen alkaa TV5:n uusi ohjelma Hei, me karpataan. Tästä tietoa lisää TV5 facebook-sivuilla . Tarkempi juttu löytyy täältä .
Googlasin, mikä ja kuka onkaan tuo Olli Sovijärvi, joka toimii ohjelmassa lääkärinä. Helsinkipaleon sivuilta löytyikin Sovijärven blogi. Mielenkiinnolla luin. Erityisesti kannattaa lukea Helsinki Paleon rasvaopas . Tömäkkää asiaa. Myös linkin pikkuvideo on katsomisen arvoinen.
Nyt jäädään sitten odottelemaan, millaisen ohjelman saavat kasaan. Minulla on aavistuksenomaisesti ennakkoluuloja ohjelman suhteen, koska taustajoukoissa häärii Eeva Jaakonmaa, joka muistaakseni oli jonkin kitudieetin, vai oliko se nyt pillerikuurin mannekiinina. Kenties Jaakonmaa on löytänyt myöhemmin LCHF-ruokavalion. Hope so! Annetaan kuitenkin ohjelmalle mahdollisuus, eikä teilata etukäteen. Palataan tähän aiheeseen ohjelmasarjan alettua loppiaisen jälkeen.
Googlasin, mikä ja kuka onkaan tuo Olli Sovijärvi, joka toimii ohjelmassa lääkärinä. Helsinkipaleon sivuilta löytyikin Sovijärven blogi. Mielenkiinnolla luin. Erityisesti kannattaa lukea Helsinki Paleon rasvaopas . Tömäkkää asiaa. Myös linkin pikkuvideo on katsomisen arvoinen.
Nyt jäädään sitten odottelemaan, millaisen ohjelman saavat kasaan. Minulla on aavistuksenomaisesti ennakkoluuloja ohjelman suhteen, koska taustajoukoissa häärii Eeva Jaakonmaa, joka muistaakseni oli jonkin kitudieetin, vai oliko se nyt pillerikuurin mannekiinina. Kenties Jaakonmaa on löytänyt myöhemmin LCHF-ruokavalion. Hope so! Annetaan kuitenkin ohjelmalle mahdollisuus, eikä teilata etukäteen. Palataan tähän aiheeseen ohjelmasarjan alettua loppiaisen jälkeen.
perjantai 11. marraskuuta 2011
Maaseudun tulevaisuus-lehdestä
Maaseudun tulevaisuus-lehti kirjoitti 11.11.11 alla olevan lainauksen. Jääkö tämä historiallinen 11.11.11.-päivä muistiin kunnioitetun ruisleivän terveysväittämien hautaanpanijaispäiväksi. Se jää nähtäväksi.
Mutta siis tuohon lehtilainaukseen:
"Rukiin terveysväittämät menivät nurin
Suomalaiset pitävät ruisleipää terveyden kulmakivenä, eivätkä syyttä. Ruistutkimus on Suomessa laajempaa ja monipuolisempaa kuin missään muualla maailmassa.
Suomen leipomoteollisuus lähtikin luottavaisin mielin kokoamaan listaa terveysväitteistä, kun EU:n asiaa koskeva asetus valmistui viisi vuotta sitten.
Käytännön työstä vastasivat Suomen suurimmat ruisleipurit Vaasan ja Fazer.
Tulos lässähti
Yritysten yhteistyönä syntyi kaikkiaan 21 ehdotusta terveysväitteiksi. Näistä puoli tusinaa koski ruista.
Monet väitteistä olivat päätyneet jo aiemmin koko väestöä koskeviin valtion ravitsemussuosituksiin.
VTT keräsi leipomoteollisuuden toimeksiannosta tieteelliset tutkimukset ehdotusten tueksi. Mittavan työn lopputulos jäi kuitenkin laihaksi.
”Ainoa hyväksyvä kannanotto koskee ruislesekuitua, joka edistää vatsan toimintaa”, johtaja Kalevi Saikkonen Vaasan Oy:ltä kertoo.
Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto Efsan asiantuntijat eivät vakuuttuneet esimerkiksi siitä, että ruisleipä voisi vaikuttaa edullisesti sokeriaineenvaihduntaan tai veren kolesterolitasoon.
Hyväksyntää haettiin myös raskituksen eli taikinajuuren eduille. VTT:n tutkimuksissa on selvinnyt, että perinteinen hapantaikina parantaa ravintoarvoja, esimerkiksi moninkertaistaa vitamiinipitoisuuksia.
Ikivanhaa tapaa leipoa ruisleipää onkin luonnehdittu tämän päivän teknologian aarrearkuksi.
Soitellen sotaan
”Harmittaa, teimme tosi paljon työtä”, myöntää Vaasan tutkimus- ja kehityspäällikön tehtävistä keväällä eläkkeelle jäänyt Tarja Kujala.
Ehdotetut terveysväitteet olisi Kujalan mukaan kyetty perustelemaan paremmin, jos asiantuntijaraadin arviointiperusteet olisivat olleet tiedossa.
EU-tason ohjeistusta on yleisesti pidetty riittämättömänä.
”Kaikki lähtivät vähän soitellen sotaan”, Kujala kuvailee. Hän ihmettelee Eviran ohjetta, jonka mukaan terveysväitteen tueksi sai ilmoittaa enintään kymmenen tutkimusta tai väitettä.
”Ohjeen mukaan emme voineet esittää kaikkea sitä näyttöä, joka olisi ollut käytettävissä.”
Vasta jälkikäteen alkoi tarkentua, millaisella näytöllä väitteitä todellisuudessa hyväksyttiin.
Hakijoille ei kuitenkaan annettu missään vaiheessa mahdollisuutta täydentää ehdotuksia, vaikka niiden käsittely Efsassa kesti useita vuosia.
Kaura rukiin ohi
Efsa on käsitellyt kaikkiaan yli 4 600 terveys- ja ravitsemusväitettä. Alun perin ehdotuksia jätettiin jäsenmaista lähes kymmenkertainen määrä, mutta samantyyppiset ehdotukset on yhdistetty.
Ruis jäi Suomen ja muidenkin hakijamaiden, kuten Saksan, yllätykseksi kauran varjoon. Efsa hyväksyi kauralle terveysväittämiä, jotka tekevät siitä suorastaan superterveellistä ravintoa.
Selitys piilee Kujalan mukaan kauran beetaglukaanissa, jonka terveysvaikutusten mekanismeista on paljon tutkimusnäyttöä. Tutkijoilla on yhä erilaisia oletuksia siitä, mihin rukiin hyvät vaikutukset perustuvat.
Lisäkuluja leipomoille
Asetus hyväksytyistä terveysväitteistä julkaistaan näillä näkymin aikaisintaan loppukeväästä. Hylätyt terveysväitteet on poistettava pakkauksista puolen vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta.
Tämä tietää todennäköisesti leipomoille lisäkuluja.
”Joudumme kriittisesti käymään läpi, mitä hyvää rukiista on kerrottu pakkausmerkinnöissä. Pakkausten uudistaminen on iso kustannus”, Saikkonen toteaa.
”En kuitenkaan usko, että terveysväitteiden karsiminen vaikuttaisi dramaattisesti ruisleivän kulutukseen.”
Vastuu ruistutkimusten tulosten julkistamisesta siirtyy Saikkosen mukaan entistä enemmän medialle.
Ongelmia on luvassa muuallekin kuin leipomoteollisuuteen. Esimerkiksi maitohappobakteerien vaikutuksia ei ole kyetty riittävän selvästi todentamaan.
Leipomoteollisuus ei Saikkosen mukaan aio lyödä hanskoja tiskiin.
”Meillä on ajatuksena koota voimat ja hakea uudelleen hyväksyntää rukiin terveysväitteille. Siihen tuntuu olevan alalla kiinnostusta.”
TARJA HALLA
Taikina tekeytyy terveelliseksi
Vaasan ruispala leivotaan hätäilemättä hapanjuuren avulla. Taikina saa tekeytyä viiden kuution raskipöntöissä puolisen vuorokautta, Vantaan tehtaan tuotantopäällikkö Tommi Wilenius esittelee.
Ylivoimaisesti suurin osa taikinasta on raskia, joka parantaa rukiin ravitsemuksellisia ominaisuuksia.
Raski annostellaan putkea pitkin taikinapataan. Nostatuskaapista matka jatkuu kiertoarinauuniin ja uunista jäähdytyskiikuille.
16 000 leipää tunnissa
Jäähtynyt palaleipä siirtyy revintälaitteelle, joka on suomalainen innovaatio.
Robotti pinoaa palat pussitusta varten ja toinen robotti nostelee pussit laatikoihin.
Suomen suosituimpia ruispaloja valmistuu Vaasan Oy:n Vantaan tehtaalla 16 000 kappaleen tuntivauhdilla.
Tuotanto on hajautettu yhdeksään leipomoon, joista pohjoisin sijaitsee Rovaniemellä.
TARJA HALLA"
Mutta siis tuohon lehtilainaukseen:
"Rukiin terveysväittämät menivät nurin
Suomalaiset pitävät ruisleipää terveyden kulmakivenä, eivätkä syyttä. Ruistutkimus on Suomessa laajempaa ja monipuolisempaa kuin missään muualla maailmassa.
Suomen leipomoteollisuus lähtikin luottavaisin mielin kokoamaan listaa terveysväitteistä, kun EU:n asiaa koskeva asetus valmistui viisi vuotta sitten.
Käytännön työstä vastasivat Suomen suurimmat ruisleipurit Vaasan ja Fazer.
Tulos lässähti
Yritysten yhteistyönä syntyi kaikkiaan 21 ehdotusta terveysväitteiksi. Näistä puoli tusinaa koski ruista.
Monet väitteistä olivat päätyneet jo aiemmin koko väestöä koskeviin valtion ravitsemussuosituksiin.
VTT keräsi leipomoteollisuuden toimeksiannosta tieteelliset tutkimukset ehdotusten tueksi. Mittavan työn lopputulos jäi kuitenkin laihaksi.
”Ainoa hyväksyvä kannanotto koskee ruislesekuitua, joka edistää vatsan toimintaa”, johtaja Kalevi Saikkonen Vaasan Oy:ltä kertoo.
Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto Efsan asiantuntijat eivät vakuuttuneet esimerkiksi siitä, että ruisleipä voisi vaikuttaa edullisesti sokeriaineenvaihduntaan tai veren kolesterolitasoon.
Hyväksyntää haettiin myös raskituksen eli taikinajuuren eduille. VTT:n tutkimuksissa on selvinnyt, että perinteinen hapantaikina parantaa ravintoarvoja, esimerkiksi moninkertaistaa vitamiinipitoisuuksia.
Ikivanhaa tapaa leipoa ruisleipää onkin luonnehdittu tämän päivän teknologian aarrearkuksi.
Soitellen sotaan
”Harmittaa, teimme tosi paljon työtä”, myöntää Vaasan tutkimus- ja kehityspäällikön tehtävistä keväällä eläkkeelle jäänyt Tarja Kujala.
Ehdotetut terveysväitteet olisi Kujalan mukaan kyetty perustelemaan paremmin, jos asiantuntijaraadin arviointiperusteet olisivat olleet tiedossa.
EU-tason ohjeistusta on yleisesti pidetty riittämättömänä.
”Kaikki lähtivät vähän soitellen sotaan”, Kujala kuvailee. Hän ihmettelee Eviran ohjetta, jonka mukaan terveysväitteen tueksi sai ilmoittaa enintään kymmenen tutkimusta tai väitettä.
”Ohjeen mukaan emme voineet esittää kaikkea sitä näyttöä, joka olisi ollut käytettävissä.”
Vasta jälkikäteen alkoi tarkentua, millaisella näytöllä väitteitä todellisuudessa hyväksyttiin.
Hakijoille ei kuitenkaan annettu missään vaiheessa mahdollisuutta täydentää ehdotuksia, vaikka niiden käsittely Efsassa kesti useita vuosia.
Kaura rukiin ohi
Efsa on käsitellyt kaikkiaan yli 4 600 terveys- ja ravitsemusväitettä. Alun perin ehdotuksia jätettiin jäsenmaista lähes kymmenkertainen määrä, mutta samantyyppiset ehdotukset on yhdistetty.
Ruis jäi Suomen ja muidenkin hakijamaiden, kuten Saksan, yllätykseksi kauran varjoon. Efsa hyväksyi kauralle terveysväittämiä, jotka tekevät siitä suorastaan superterveellistä ravintoa.
Selitys piilee Kujalan mukaan kauran beetaglukaanissa, jonka terveysvaikutusten mekanismeista on paljon tutkimusnäyttöä. Tutkijoilla on yhä erilaisia oletuksia siitä, mihin rukiin hyvät vaikutukset perustuvat.
Lisäkuluja leipomoille
Asetus hyväksytyistä terveysväitteistä julkaistaan näillä näkymin aikaisintaan loppukeväästä. Hylätyt terveysväitteet on poistettava pakkauksista puolen vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta.
Tämä tietää todennäköisesti leipomoille lisäkuluja.
”Joudumme kriittisesti käymään läpi, mitä hyvää rukiista on kerrottu pakkausmerkinnöissä. Pakkausten uudistaminen on iso kustannus”, Saikkonen toteaa.
”En kuitenkaan usko, että terveysväitteiden karsiminen vaikuttaisi dramaattisesti ruisleivän kulutukseen.”
Vastuu ruistutkimusten tulosten julkistamisesta siirtyy Saikkosen mukaan entistä enemmän medialle.
Ongelmia on luvassa muuallekin kuin leipomoteollisuuteen. Esimerkiksi maitohappobakteerien vaikutuksia ei ole kyetty riittävän selvästi todentamaan.
Leipomoteollisuus ei Saikkosen mukaan aio lyödä hanskoja tiskiin.
”Meillä on ajatuksena koota voimat ja hakea uudelleen hyväksyntää rukiin terveysväitteille. Siihen tuntuu olevan alalla kiinnostusta.”
TARJA HALLA
Taikina tekeytyy terveelliseksi
Vaasan ruispala leivotaan hätäilemättä hapanjuuren avulla. Taikina saa tekeytyä viiden kuution raskipöntöissä puolisen vuorokautta, Vantaan tehtaan tuotantopäällikkö Tommi Wilenius esittelee.
Ylivoimaisesti suurin osa taikinasta on raskia, joka parantaa rukiin ravitsemuksellisia ominaisuuksia.
Raski annostellaan putkea pitkin taikinapataan. Nostatuskaapista matka jatkuu kiertoarinauuniin ja uunista jäähdytyskiikuille.
16 000 leipää tunnissa
Jäähtynyt palaleipä siirtyy revintälaitteelle, joka on suomalainen innovaatio.
Robotti pinoaa palat pussitusta varten ja toinen robotti nostelee pussit laatikoihin.
Suomen suosituimpia ruispaloja valmistuu Vaasan Oy:n Vantaan tehtaalla 16 000 kappaleen tuntivauhdilla.
Tuotanto on hajautettu yhdeksään leipomoon, joista pohjoisin sijaitsee Rovaniemellä.
TARJA HALLA"
Miksi valita juuri karppaus?
Tohtori.fi kysyi tämän kysymyksen tämänpäiväisessä artikkelissaan. Hyvä kysymys olikin. Lainaan tekstin tähän perään kokonaisuudessaan, jotta on helpompaa lukea kyseinen tekstinpätkä. Hieno juttu. Kerrankin kaiken iltapäivälehdistön kummallisuusjuttujen jälkeen. Hyvä Tohtori.fi-saitti. Hieno ja asiallinen artikkeli.
Karppaamisella tarkoitetaan lyhyesti ruokavaliota, jossa hiilihydraatteja syödään vähemmän kuin virallisterveellisessä ruokavaliossa. Jäljelle jäävien hiilihydraattien laatuun kiinnitetään huomiota valitsemalla hitaasti verensokeria kohottavia hiilihydraatteja.
Karppaussuuntauksia on useita erilaisia, mm. Atkinsin dieetti, jossa pyritään ketoosiin ja Montignacin dieetti, joka on esimerkki hyväkarppaamisesta. Mutta mitä eroja alakarppaamisella ja hyväkarppaamisella sitten on? Karppaus.infon mukaan ero on lähinnä siinä, että alakarppaajat pyrkivät saamaan kehon ketoosiin. Ketoosissa elimistön hiilihydraattivarastot hupenevat ja alkaa maksa muodostaa vapaista rasvahapoista ketoaineita. Elimistö valmistaa samaan aikaan proteiineista glukoosia aivoille.
Hyväkarppaaja ei syö sokeria tai vain vähän mikroravinteita sisältäviä tärkkelyskasveja, kuten perunaa tai maissia. Hän ei kuitenkaan pyri ketoosiin, mutta ravinnosta saatavien hiilihydraattien määrä jää alhaiseksi.
Karppausta on arvosteltu voimakkaasti koko sen olemassaolon ajan. Kritiikki on kohdistunut erityisesti terveyshaittoihin, joita yleisiin ravintosuosituksiin nähden normaalia suuremman rasvan ja proteiinin syönnin on pelätty aiheuttavan. Rasvatieto.fi:n mukaan aiemmin on epäilty, että ruokavaliota noudattava ei saa ravintosuositusten mukaista määrää ravintokuituja.
Onko karppaus todella niin vaarallista, kuin iltapäivälehdet antavat ymmärtää? Koska aiheesta ei ole vielä runsaasti tutkimusta, eivät asiantuntijatkaan uskalla suositella ruokavaliota varauksettomasti.
MedicalXpress uutisoi kesäkuussa, että American College of Sports Medicinen tutkimuksessa havaittiin selkeästi vähähiilihydraattisen ja runsasrasvaisemman ruokavalion olevan vaaratonta verisuonille. Tutkittavat henkilöt laihtuivat liikunnan ja karppaamisen avulla 45 päivässä keskimäärin viisi kiloa, kun taas vähärasvaisen ruokavalion valinneilla samaan suoritukseen meni keskimäärin 70 päivää.
Physorg.com kertoi elokuussa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio itse asiassa lisää hyvän kolesterolin määrää verisuonten vahingoittumana pysymisen lisäksi. Sivuston lainaamassa tutkimuksessa seurattiin kahden vuoden ajan ryhmiä, joista toinen noudatti vähärasvaista ja vähäkalorista ruokavaliota, kun taas toinen ryhmä söi Atkinsin dieettiä noudattaen. Karppaajat tiputtivat painoa saman verran kuin toinen ryhmä, ja hyvän kolesterolin määrä nousi 23 prosenttia – 11 prosenttia enemmän kuin vähärasvaista ruokaa syöneillä. Lisäksi alakarppauksen on todettu hyödyttävän epilepsiasta kärsiviä.
Tietenkään kaikki tutkimustulokset eivät puhu aukottomasti karppauksen puolesta, mutta tuoreiden tutkimusten ja ruokavalion suosion kasvu kertovat siitä, että karppausta ei kannata halveksia tai vierastaa. Se on ansainnut paikkansa toimivana ruokavaliona ja elämäntapana.
Miksi valita juuri karppaus?
Julkaistu 11.11.2011Karppaamisella tarkoitetaan lyhyesti ruokavaliota, jossa hiilihydraatteja syödään vähemmän kuin virallisterveellisessä ruokavaliossa. Jäljelle jäävien hiilihydraattien laatuun kiinnitetään huomiota valitsemalla hitaasti verensokeria kohottavia hiilihydraatteja.Karppaussuuntauksia on useita erilaisia, mm. Atkinsin dieetti, jossa pyritään ketoosiin ja Montignacin dieetti, joka on esimerkki hyväkarppaamisesta. Mutta mitä eroja alakarppaamisella ja hyväkarppaamisella sitten on? Karppaus.infon mukaan ero on lähinnä siinä, että alakarppaajat pyrkivät saamaan kehon ketoosiin. Ketoosissa elimistön hiilihydraattivarastot hupenevat ja alkaa maksa muodostaa vapaista rasvahapoista ketoaineita. Elimistö valmistaa samaan aikaan proteiineista glukoosia aivoille.
Hyväkarppaaja ei syö sokeria tai vain vähän mikroravinteita sisältäviä tärkkelyskasveja, kuten perunaa tai maissia. Hän ei kuitenkaan pyri ketoosiin, mutta ravinnosta saatavien hiilihydraattien määrä jää alhaiseksi.
Karppausta on arvosteltu voimakkaasti koko sen olemassaolon ajan. Kritiikki on kohdistunut erityisesti terveyshaittoihin, joita yleisiin ravintosuosituksiin nähden normaalia suuremman rasvan ja proteiinin syönnin on pelätty aiheuttavan. Rasvatieto.fi:n mukaan aiemmin on epäilty, että ruokavaliota noudattava ei saa ravintosuositusten mukaista määrää ravintokuituja.
Onko karppaus todella niin vaarallista, kuin iltapäivälehdet antavat ymmärtää? Koska aiheesta ei ole vielä runsaasti tutkimusta, eivät asiantuntijatkaan uskalla suositella ruokavaliota varauksettomasti.
MedicalXpress uutisoi kesäkuussa, että American College of Sports Medicinen tutkimuksessa havaittiin selkeästi vähähiilihydraattisen ja runsasrasvaisemman ruokavalion olevan vaaratonta verisuonille. Tutkittavat henkilöt laihtuivat liikunnan ja karppaamisen avulla 45 päivässä keskimäärin viisi kiloa, kun taas vähärasvaisen ruokavalion valinneilla samaan suoritukseen meni keskimäärin 70 päivää.
Physorg.com kertoi elokuussa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio itse asiassa lisää hyvän kolesterolin määrää verisuonten vahingoittumana pysymisen lisäksi. Sivuston lainaamassa tutkimuksessa seurattiin kahden vuoden ajan ryhmiä, joista toinen noudatti vähärasvaista ja vähäkalorista ruokavaliota, kun taas toinen ryhmä söi Atkinsin dieettiä noudattaen. Karppaajat tiputtivat painoa saman verran kuin toinen ryhmä, ja hyvän kolesterolin määrä nousi 23 prosenttia – 11 prosenttia enemmän kuin vähärasvaista ruokaa syöneillä. Lisäksi alakarppauksen on todettu hyödyttävän epilepsiasta kärsiviä.
Tietenkään kaikki tutkimustulokset eivät puhu aukottomasti karppauksen puolesta, mutta tuoreiden tutkimusten ja ruokavalion suosion kasvu kertovat siitä, että karppausta ei kannata halveksia tai vierastaa. Se on ansainnut paikkansa toimivana ruokavaliona ja elämäntapana.
lauantai 5. marraskuuta 2011
Diabeetikkojen varvasamputoinnit
Ajelin autolla tänään radio päällä tottakai, kun kävin tapaamassa paria karppikaveria kotipuolessa. Tuli uutiset ja karmea uutinen tulikin. Aikuistyypin diabeetikkojen varvasamputoinnit ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Nyt jo noin 850 amputaatiota vuodessa. Hirveä määrä. En yhtään ihmettele, että kirurgi ja ortopedi Antti Heikkilä lopetti leikkaushommat turhautuneena näihin amputointeihin ja alkoi hoitaa potilaitaan kokonaisvaltaisesti lääkehoitojen lisäksi ruokavalion keinoin.
Linkki uutiseen:
Aikuisiän diabetes lisännyt varvasamputaatioita
Minun jakeluun ei mene se, miksi Suomessa LCHF-ruokavalio (Low carb, high fat) ei saa virallista sijaa aikuistyypin diabeteksen hoidossa, kuten Ruotsissa on käynyt. Ruotsissahan tämä sai alkunsa siitä, kun pari ravitsemusterapeuttia teki Ruotsin sosiaalihallitukselle kantelun lääkäri Annika Dahlqvistista, joka suositteli potilailleen LCHF-ruokavaliota, nykysuomeksi sanottuna karppausta. Tässä kohtaa kantelijoilla oli tarkoituksena se, että Dalhqvist menettäisi lääkärinoikeutensa, koska hoitaa potilaitaan noin kerettiläisin keinoin vastoin kaikkia terveellisinä pidettyjä virallisia ruokasuosituksia. Kantelu tutkittiin ja samalla todettiin että LCHF-ruokavalio diabeteksen hoidossa perustuu sekä tieteeseen että hyviin hoitokäytäntöihin.
Itse karppaan LCHF:llä, eli olen ns. eläinrasvakarppi. Kasviöljyjäkin syön, mutta silti suosin eläinrasvaa elimistön tulehduksien välttämiseksi, joille diabeetikko on erityisen herkkä. Voista ja maitorasvoista samoin kuin sianlihasta jne. saa tarvittavan määrän myös yksittäis- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja eikä ole niin suurta vaaraa rasvojen hapettumisesta, kuin pelkästään kasvirasvoja syöden. Lisäksi rasvoja saan avokadosta, manteleista, pähkinöistä, oliiveista jne. Voista saa myös vitamiineja ja hivenaineita päinvastoin kuin esim. rypsiöljystä ja oliiviöljystä,joissa hivenravinteet loistavat poissaolollaan. Finelistä voi katsoa tarkemmat detaljit. Se on aika lahjomatonta tietoa. Jos katsoo ruokien koostumustietoja, voi yllättyä, kuten minä. Salaatinkastikkeena käytän siitä huolimatta oliiviöljyä.
Ruotsissa, kuten sanottua on aivan toinen meininki diabeteksen hoidossa kuin meillä Suomessa.
Youtubesta löytyy Ruotsin televisiossa syyskuussa 2011 esitetty ohjelma. Ohjelma on ruotsinkielinen, mutta ohjelmaan saa suomenkielisen tekstityksen, kun klikkaa videon oikeassa alareunassa olevaa CC-merkkiä, jolloin merkki muuttuu punaiseksi.
SVT: Tieteen maailma - tiede ruokavalion takana osa 1
Osa 2
Osa 3
Minua pistää niin vihaksi, että diabeetikoille suositellaan verensokeria kohottavaa ja/tai verensokeria korkealla pitävää ruokavaliota, jolloin korkean verensokerin vuoksi tulee verisuonivaurioita erityisesti jalkoihin. Varmasti jokainen on nähnyt diabeetikon, jolta on jalka/jalat amputoitu. Miten ihmeessä tällaista ruokavaliosuositusta, kuin Suomessa diabeetikoille suositellaan, voidaan edelleen suositella? Tämä verensokereita korkeana pitävä ruokavalio johtaa näihin verisuonivaurioihin. Kuitenkin verensokeria voidaan hallita myös pelkästään ruokavalion keinoin, LCHF:lla eli karppauksella. Minä en ole enää ainakaan toistaiseksi lihottamassa lääkeyhtiöitä, koska en tarvitse enää diabeteslääkkeitä, kun verensokerini pysyvät vakaina aivan ruokavaliollakin. Lisäksi veronmaksajien ei tarvitse maksaa lääkkeitäni, jotka sain 100% erityiskorvattavina vaikea-asteiseen pitkäaikaissairauteen vain 3 euron omavastuulla.
En tiedä, miten tautini tästä etenee, mutta nyt en tarvitse lääkkeitä. Olen toiveikas, koska olen lukenut monista monista kakkostyypin diabeetikoista, jotka ovat päässeet lääkkeistä kokonaan eroon. Diabetes on kuitenkin ns. etenevä sairaus ja oheissairaukset ovat taudinkulkuun olennaisesti liittyviä. Iloitsen jokaisesta kuukaudesta ja vuodesta, jonka voin elää lääkkeettömänä normaalein verensokerein. Näin sokeutumisen, amputaatioiden ja munuaisvaurioiden riski ainakin siirtyy, ellei kokonaan poistu.
Laitanpa vielä tähän perään linkin Suomessa esitettyyn vastaanvantyyppiseen ohjelmaan toukokuulta 2011. Suomalaisilla ja ruotsalaisilla lääkäreillä ja ravitsemusihmisillä on käsittämätön ajatusero siitä, mikä diabeetikolle on terveellistä. Tässä kohtaa minä luotan ruotsalaisiin. Katsokaa ja järkyttykää, millainen ero on kahden maan välillä.
Spotlight - Vanhentuneet ravintosuositukset
Minäkin olin aiemmin vain heikentyneestä sokerinsiedosta kärsivä mahasta helposti lihoava. Kun jatkoin suomalaisella asiantuntijoiden ja jopa Diabetesliiton suosittelemalla "terveellisellä diabeteksen ehkäisyruokavaliolla", sairastuin. Sapettaa, eikä ihan vähän sapetakaan. Jos olisin aiemmin hiffannut syödä, kuten 1900-luvun alussa diabeetikkoja ohjeistettiin syömään LCHF-ruokavaliolla, olisin kenties kokonaan välttynyt kakkosdiabetekseen sairastumiselta. Mutta kun minä uskoin tähän "terveelliseen diabeteksen ehkäisyruokavalioon" ja noudatin sitä kurjin seurauksin.
Näitä ei tarvitse uskoa, mutta helposti asia selviää, kun hankkii verensokerimittarin ja alkaa mittailla paastosokeria, verensokerit ennen ruokailua ja 1 ja 2h ruokailun jälkeen. Siinä aukeaa silmät. Näin minullekin kävi.
Linkki uutiseen:
Aikuisiän diabetes lisännyt varvasamputaatioita
Minun jakeluun ei mene se, miksi Suomessa LCHF-ruokavalio (Low carb, high fat) ei saa virallista sijaa aikuistyypin diabeteksen hoidossa, kuten Ruotsissa on käynyt. Ruotsissahan tämä sai alkunsa siitä, kun pari ravitsemusterapeuttia teki Ruotsin sosiaalihallitukselle kantelun lääkäri Annika Dahlqvistista, joka suositteli potilailleen LCHF-ruokavaliota, nykysuomeksi sanottuna karppausta. Tässä kohtaa kantelijoilla oli tarkoituksena se, että Dalhqvist menettäisi lääkärinoikeutensa, koska hoitaa potilaitaan noin kerettiläisin keinoin vastoin kaikkia terveellisinä pidettyjä virallisia ruokasuosituksia. Kantelu tutkittiin ja samalla todettiin että LCHF-ruokavalio diabeteksen hoidossa perustuu sekä tieteeseen että hyviin hoitokäytäntöihin.
Itse karppaan LCHF:llä, eli olen ns. eläinrasvakarppi. Kasviöljyjäkin syön, mutta silti suosin eläinrasvaa elimistön tulehduksien välttämiseksi, joille diabeetikko on erityisen herkkä. Voista ja maitorasvoista samoin kuin sianlihasta jne. saa tarvittavan määrän myös yksittäis- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja eikä ole niin suurta vaaraa rasvojen hapettumisesta, kuin pelkästään kasvirasvoja syöden. Lisäksi rasvoja saan avokadosta, manteleista, pähkinöistä, oliiveista jne. Voista saa myös vitamiineja ja hivenaineita päinvastoin kuin esim. rypsiöljystä ja oliiviöljystä,joissa hivenravinteet loistavat poissaolollaan. Finelistä voi katsoa tarkemmat detaljit. Se on aika lahjomatonta tietoa. Jos katsoo ruokien koostumustietoja, voi yllättyä, kuten minä. Salaatinkastikkeena käytän siitä huolimatta oliiviöljyä.
Ruotsissa, kuten sanottua on aivan toinen meininki diabeteksen hoidossa kuin meillä Suomessa.
Youtubesta löytyy Ruotsin televisiossa syyskuussa 2011 esitetty ohjelma. Ohjelma on ruotsinkielinen, mutta ohjelmaan saa suomenkielisen tekstityksen, kun klikkaa videon oikeassa alareunassa olevaa CC-merkkiä, jolloin merkki muuttuu punaiseksi.
SVT: Tieteen maailma - tiede ruokavalion takana osa 1
Osa 2
Osa 3
Minua pistää niin vihaksi, että diabeetikoille suositellaan verensokeria kohottavaa ja/tai verensokeria korkealla pitävää ruokavaliota, jolloin korkean verensokerin vuoksi tulee verisuonivaurioita erityisesti jalkoihin. Varmasti jokainen on nähnyt diabeetikon, jolta on jalka/jalat amputoitu. Miten ihmeessä tällaista ruokavaliosuositusta, kuin Suomessa diabeetikoille suositellaan, voidaan edelleen suositella? Tämä verensokereita korkeana pitävä ruokavalio johtaa näihin verisuonivaurioihin. Kuitenkin verensokeria voidaan hallita myös pelkästään ruokavalion keinoin, LCHF:lla eli karppauksella. Minä en ole enää ainakaan toistaiseksi lihottamassa lääkeyhtiöitä, koska en tarvitse enää diabeteslääkkeitä, kun verensokerini pysyvät vakaina aivan ruokavaliollakin. Lisäksi veronmaksajien ei tarvitse maksaa lääkkeitäni, jotka sain 100% erityiskorvattavina vaikea-asteiseen pitkäaikaissairauteen vain 3 euron omavastuulla.
En tiedä, miten tautini tästä etenee, mutta nyt en tarvitse lääkkeitä. Olen toiveikas, koska olen lukenut monista monista kakkostyypin diabeetikoista, jotka ovat päässeet lääkkeistä kokonaan eroon. Diabetes on kuitenkin ns. etenevä sairaus ja oheissairaukset ovat taudinkulkuun olennaisesti liittyviä. Iloitsen jokaisesta kuukaudesta ja vuodesta, jonka voin elää lääkkeettömänä normaalein verensokerein. Näin sokeutumisen, amputaatioiden ja munuaisvaurioiden riski ainakin siirtyy, ellei kokonaan poistu.
Laitanpa vielä tähän perään linkin Suomessa esitettyyn vastaanvantyyppiseen ohjelmaan toukokuulta 2011. Suomalaisilla ja ruotsalaisilla lääkäreillä ja ravitsemusihmisillä on käsittämätön ajatusero siitä, mikä diabeetikolle on terveellistä. Tässä kohtaa minä luotan ruotsalaisiin. Katsokaa ja järkyttykää, millainen ero on kahden maan välillä.
Spotlight - Vanhentuneet ravintosuositukset
Minäkin olin aiemmin vain heikentyneestä sokerinsiedosta kärsivä mahasta helposti lihoava. Kun jatkoin suomalaisella asiantuntijoiden ja jopa Diabetesliiton suosittelemalla "terveellisellä diabeteksen ehkäisyruokavaliolla", sairastuin. Sapettaa, eikä ihan vähän sapetakaan. Jos olisin aiemmin hiffannut syödä, kuten 1900-luvun alussa diabeetikkoja ohjeistettiin syömään LCHF-ruokavaliolla, olisin kenties kokonaan välttynyt kakkosdiabetekseen sairastumiselta. Mutta kun minä uskoin tähän "terveelliseen diabeteksen ehkäisyruokavalioon" ja noudatin sitä kurjin seurauksin.
Näitä ei tarvitse uskoa, mutta helposti asia selviää, kun hankkii verensokerimittarin ja alkaa mittailla paastosokeria, verensokerit ennen ruokailua ja 1 ja 2h ruokailun jälkeen. Siinä aukeaa silmät. Näin minullekin kävi.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Karppausta joka tuutista
Vähän vuodatusta syömisten päälle. Eilen aamulla ärsyyntymiskynnykseni nousi huippuunsa. Kattelin Ykkösen aamutv:tä, kun oli mainostettu siellä karppauskeskustelun jatkuvan. Ei kun Fogelholmihan se siellä antoi lausuntojaan karppauksesta ja vielä paremmaksi vakuudeksi soitettiin Uusituvalle.
Viikonlopun iltalehdessä oli myös juttua karppauksesta.
Tässä on viime viikkoina nähty, miten karppauksesta vaahdotaan suut vaahdossa ja silmät kiiluen vailla mitään asiatietoa. Päätin, etten osta enää yhtään iltapäivälehteä enkä tue rahoillani noita kirjoitteluja. Ei sillä, että aiemminkaan olisi ostanut, mutta nyt saa jäädä kaikkien lehtien ostaminen kokonaan, vaikka miten kirjoittaisivat karppauksesta. Tulee sellainen olo, ettei trollia kannata ruokkia.
Näinpä karppaan pienesti ja salassa omassa pienessä loosissani. Ostan voita edelleen ja syön sitä myös. Tai no karppauksesta on jo tehty myös eräässä nelosen ohjelmassa proteiiniruokavalio, joten kenties pitää jatkossa käyttää omasta syömistyylistään myös muissa pohjoismaissa käytettävää LCHF-lyhennettä. Low carb, high fat.
LCHF:sta juolahti mieleen, että LCHF:ssa suositaan eläinrasvoja kasvirasvojen tilalla. Suomessa on vallalla suuri kasvirasvahypetys. Mutta kurkkasinpa hieman fineliin. Voista saa huomattavasti enemmän kivennäis- ja hivenaineita, jotka esim. oliivi- ja rypsiöljyistä loistaa poissaolollaan. Siksi minä paistan kasvikseni ja lihani voissa.
Sellaisenkin laitoin merkille, että rypsi- ja oliiviöljystä puuttuu kokonaan esim. tryptofaani, jota on voissa 6 mg/100g. Väistämättä tuli mieleen, olisikohan esim. tryptofaanin saannin vähäisyydessä syy moniin kaamosmasennusoireisiin.
"Tryptofaani on ihmiselle välttämätön aminohappo, jota on saatava ravinnosta. Tryptofaania tarvitaan muiden aminohappojen tavoin proteiinien rakennusaineina. Lisäksi siitä muodostuu elimistössä mm. hermoston välittäjäaineena toimivaa serotoniinia, pimeähormonina tunnettua melatoniinia sekä niasiinia. Tryptofaanin lähteitä ravinnossa ovat esimerkiksi maitotuotteet, munat ja soijatuotteet."
En tiedä, onko tuossa mitään yhteyttä, mutta minulla aiempien vuosien - vuosi vuodelta pahenevat kaamosväsymys./kaamosmasennusoireet ovat jääneet kokonaan pois. Aiempina vuosina tuli syötyä pimeän aikaan hirveästi nopeaa hiilaria, kun se tuntui hieman helpottavan olo. Nyt ei tarvitse tehdä enää sitäkään. Mieli on virkeä ja jaksaa tehdä kotihommiakin aivan toiseen malliin kuin aiempina kaamosväsymyksen vuosina.
Tiede-lehden artikkelissa hieman lisää mainintoja tryptofaanista.
Juu, että voita ainakin talvi-aikaan rypsi- ja oliiviöljyjen sijaan. No juu, eipä voista saatavalla tryptofaanimäärillä vielä juhlimaan pääse, mutta onpahan lisänä sekin.
Viikonlopun iltalehdessä oli myös juttua karppauksesta.
Tässä on viime viikkoina nähty, miten karppauksesta vaahdotaan suut vaahdossa ja silmät kiiluen vailla mitään asiatietoa. Päätin, etten osta enää yhtään iltapäivälehteä enkä tue rahoillani noita kirjoitteluja. Ei sillä, että aiemminkaan olisi ostanut, mutta nyt saa jäädä kaikkien lehtien ostaminen kokonaan, vaikka miten kirjoittaisivat karppauksesta. Tulee sellainen olo, ettei trollia kannata ruokkia.
Näinpä karppaan pienesti ja salassa omassa pienessä loosissani. Ostan voita edelleen ja syön sitä myös. Tai no karppauksesta on jo tehty myös eräässä nelosen ohjelmassa proteiiniruokavalio, joten kenties pitää jatkossa käyttää omasta syömistyylistään myös muissa pohjoismaissa käytettävää LCHF-lyhennettä. Low carb, high fat.
LCHF:sta juolahti mieleen, että LCHF:ssa suositaan eläinrasvoja kasvirasvojen tilalla. Suomessa on vallalla suuri kasvirasvahypetys. Mutta kurkkasinpa hieman fineliin. Voista saa huomattavasti enemmän kivennäis- ja hivenaineita, jotka esim. oliivi- ja rypsiöljyistä loistaa poissaolollaan. Siksi minä paistan kasvikseni ja lihani voissa.
Sellaisenkin laitoin merkille, että rypsi- ja oliiviöljystä puuttuu kokonaan esim. tryptofaani, jota on voissa 6 mg/100g. Väistämättä tuli mieleen, olisikohan esim. tryptofaanin saannin vähäisyydessä syy moniin kaamosmasennusoireisiin.
"Tryptofaani on ihmiselle välttämätön aminohappo, jota on saatava ravinnosta. Tryptofaania tarvitaan muiden aminohappojen tavoin proteiinien rakennusaineina. Lisäksi siitä muodostuu elimistössä mm. hermoston välittäjäaineena toimivaa serotoniinia, pimeähormonina tunnettua melatoniinia sekä niasiinia. Tryptofaanin lähteitä ravinnossa ovat esimerkiksi maitotuotteet, munat ja soijatuotteet."
En tiedä, onko tuossa mitään yhteyttä, mutta minulla aiempien vuosien - vuosi vuodelta pahenevat kaamosväsymys./kaamosmasennusoireet ovat jääneet kokonaan pois. Aiempina vuosina tuli syötyä pimeän aikaan hirveästi nopeaa hiilaria, kun se tuntui hieman helpottavan olo. Nyt ei tarvitse tehdä enää sitäkään. Mieli on virkeä ja jaksaa tehdä kotihommiakin aivan toiseen malliin kuin aiempina kaamosväsymyksen vuosina.
Tiede-lehden artikkelissa hieman lisää mainintoja tryptofaanista.
Juu, että voita ainakin talvi-aikaan rypsi- ja oliiviöljyjen sijaan. No juu, eipä voista saatavalla tryptofaanimäärillä vielä juhlimaan pääse, mutta onpahan lisänä sekin.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Sunnuntaissi puuhailui
Koton on oltu koko päivä. Aamust alotin sitte tekeen sitä focacciaa, jota monen päivän jo suunnitteli. Ohje on bongattu Kotiäidin blogist. Aikasemminki ole tehny karppifocaccia, mut vähä eri taval. Kävi oikke ostamas heraproteiini, sitä maustamatont kans. Maustetui versioi meil koton olis ollukki. Ei löytyn bakeproot Lifest ni otin sit tua heraprotsku mukkasan. Iha syätävä leippä siit tul. Ja julmetu täyttävä. Hyvin pysy veresokerikki kuasis tua leivän kans. Pisti joukkoho aurinkokuivatui tomaatei kans.
Täsä se on menos uuni.
Ja täsä pois uunist.
Niin täyttävä se ol, et vaik laitoi pellillise focaccia 20 palasse, nii ei kaht palast jaksanu kerral syäd. Tämmöne ol sit aamiaine+ lounas. Piti nälkkä niin pitkälle päivähä, et vast tosta neljä mais tul syätty seuraavan kerra.
Sillo syätti kukkakaalimuussi ja uunis oikke valtava pehmiäks haudutetui porssa filepihvei. Nii ol menny liha pehmiäks, et iha suus suli. Seuran sit salaatti viäl. Jälkkäriks sitä melkke viiko vanha piirakka. Ei ol viäläkä menny huano makuseks. Yllättävä kyl. On tullu päivän rehukiintiö täytte hyvinki noil syämisil.Voisilmäki kerkes sulama enne kuvan ottamist.
Täsä se on menos uuni.
Ja täsä pois uunist.
Niin täyttävä se ol, et vaik laitoi pellillise focaccia 20 palasse, nii ei kaht palast jaksanu kerral syäd. Tämmöne ol sit aamiaine+ lounas. Piti nälkkä niin pitkälle päivähä, et vast tosta neljä mais tul syätty seuraavan kerra.
perjantai 30. syyskuuta 2011
Kova rasva ei paranna
Tänään lehtiotsikoissa on kovasti puhuttu siitä, ettei kova rasva paranna. Muun muassa Savon sanomissa ja Hesarissa.
Aika hauskoja otsikoita, kun aiemmin vouhkattiin siitä, miten tyydyttynyt rasva tappaa ja nyt sitten vedetään toista ääripäätä siitä, ettei kova rasva paranna. Melkoinen harppaus, etten sanoisi. Hieman kulmia nostattaa myös Pekka Puskan sanomiset siitä, että voin syöminen on ohimenevä muoti-ilmiö. Herranjestas sentään, jos voi ei tapa tai huononna terveyttä, kuten aiemmin on väitetty, pitäisikö sen voin nyt sitten yhtäkkiä jotenkin erityisesti parantaa. Mielestäni kyse on siitä, että voi on ihan hyvää ja sallittua syötävää, eikä tee hallaa terveydelle, kuten aiemmin on ihan pokkana asiantuntijoiden taholta väitetty. Voi on myös lämminveriselle ihmiselle ihan hyvää, suositeltavaa ja ravinteikasta rasvaa, joka ei hapetu kehossa.Voittaa ihan 6-0 nuo teolliset margikset. Taisin nyt tehdä vähän vääryyttä voille. Se voittaa selvästi reilummin kuin 6-0.
Hesarin artikkelista lainattua:"
Hän arvelee, että keskustelu hiilijalanjäljestä tukee voin kulutuksen vähentämistä.
"Nyt voin markkinamiehet puhuvat luonnollisuudesta. Mutta voin jalanjälki on aika kova, kun se tehdään lehmän kautta. Luulen, että se tulee puremaan."
Minä taas ihmettelen, miten ihmeessä rasvattoman maidon tai juuston hiilijalanjälki olisi jotenkin pienempi, kun kuitenkin sekin tavara tulee lehmästä. Näitä kuitenkin suositellaan syötäväksi vallan virallisissakin suosituksisssa. Niin ja mihin se maitorasva laitetaan, jos sitä ei saisi syödä. Myydään ruotsalaisille voipulaan? Tai venäläisille, kuten aiemminkin on tehty, kun venäläiset eivät ymmärtäneet, että "kova" rasva on pahasta. Oikeasti hiukan naurattaa tuo suomalainen ajattelun logiikka, jos ei olisi niin surullista.
Itse ajattelen, ettei voita tarvitse välttää, mutta ei senkään kanssa tarvitse lotrata, jos ei halua. Kun voita käyttää sopivasti (sopiva määrä minun mielestäni on selvästi suurempi määrä, kuin monen asiantuntijan mielestä) maun ja kylläisyyden antajana ruokiin, saa huomattavan paljon parempaa ruokaa, joka ei ole terveydelle haitaksi. Tämä ei sulje sitä asiaa pois, että myös muiden rasvojen saaminen esim. pähkinöistä, manteleista, avokadosta, oliiveista, oliiviöljystä ja rasvaisesta kalasta on terveydelle hyväksi.
Puska toteaa myös näin: ""Muoteja tulee ja menee. Mutta maailman kaikki asiantuntijayhteenvedot todistavat samaa. Voi ei ole yhtäkkiä muuttunut terveellisemmäksi kuin aikaisemmin", Puska sanoo"
Olen tuossa samaa mieltä, ettei voi ole yhtäkkiä muuttunut terveellisemmäksi kuin aikaisemmin. Samaa voita on syöty vuosisatoja ja voi on suht samaa kuin aiemminkin. Ainoastaan se, että asiantuntijat väittivät voita epäterveelliseksi ja kansa uskoi, on muuttunut parin viime vuoden aikana suuremmassa määrin.
Pekka Puska odottaa myös kovasti suomalaisten terveydestä kertovaa Finriski-tutkimusta. Saattaa olla että Pekka Puska ilahtuu, jos kansalaisten kolesteroli on noussut voin syömisen myötä. Pääsee sanomaan, että mitäs minä sanoin. Heh! Kolesterolin nousua usein tapahtuu, jos puhutaan kokonaiskolesta tai vaikkapa siitä pahiksesta LDL:stä. HDL:sta puhumattakaan. Tuskin tulevat tutkimaan, paljonko se oikeasti pahis trigly laski kansakunnalla. Triglyt on kuitenkin se osa kolesterolimittauksista, jolla on jonkinlainen osuus sydän- ja aivoinfarktihommeleihin muutaman sadan muun riskitekijän joukossa. Yleensä luonnollisia rasvoja syövillä kokonaiskolesteroli nousee jonkin verran, mutta ne oikeasti pahikset triglyt laskee erittäin huomattavasti. Lisäksi aiemmin pahiksena pidetyn LDL:n arvon nouseminen yleensä kertoo siitä, että LDL:n partikkelikoko nousee ja siitä tulee ns. terveellisempää kehoa ajatellen. Kunpa ihmiset uskaltaisivat ruveta vaatimaan kolesterolimittauksissa myös LDL:n partikkelikoon mittauksia.
Nyt jo hienoisella hihityksellä ja jännityksellä odotan, millä tavalla nuo asiat tulevat julkisuuteen Finriski-tutkimustulosten myötä.
Vastahan on suomalaisten tekemä mielisairaalatutkimus vedettu tutkijoiden toimesta ihan maan rakoon puuttellisen tutkimusmetodologian vuoksi ja tuohon tutkimukseen on vedottu rasvateorian kantavana pilarina vuosikausien ajan. Mielenkiinnolla jään odottamaan asiantuntijoiden seuraavia siirtoja. Saas nähdä, tuleeko mitään kommenttia esim suomalaisten lihavuus- tai diabetesbuumin vähenemisestä, jotka minusta ovat huomattavasti mielenkiintoisempia ja vaikuttavampia tuloksia, kuin pelkkä kokonaiskolesteroliarvojen tiirailu. Minä olen yksi niistä, jotka syövät voita ja silti paino laskee ja veriarvot kohenee. :D
Aika hauskoja otsikoita, kun aiemmin vouhkattiin siitä, miten tyydyttynyt rasva tappaa ja nyt sitten vedetään toista ääripäätä siitä, ettei kova rasva paranna. Melkoinen harppaus, etten sanoisi. Hieman kulmia nostattaa myös Pekka Puskan sanomiset siitä, että voin syöminen on ohimenevä muoti-ilmiö. Herranjestas sentään, jos voi ei tapa tai huononna terveyttä, kuten aiemmin on väitetty, pitäisikö sen voin nyt sitten yhtäkkiä jotenkin erityisesti parantaa. Mielestäni kyse on siitä, että voi on ihan hyvää ja sallittua syötävää, eikä tee hallaa terveydelle, kuten aiemmin on ihan pokkana asiantuntijoiden taholta väitetty. Voi on myös lämminveriselle ihmiselle ihan hyvää, suositeltavaa ja ravinteikasta rasvaa, joka ei hapetu kehossa.Voittaa ihan 6-0 nuo teolliset margikset. Taisin nyt tehdä vähän vääryyttä voille. Se voittaa selvästi reilummin kuin 6-0.
Hesarin artikkelista lainattua:"
Hän arvelee, että keskustelu hiilijalanjäljestä tukee voin kulutuksen vähentämistä.
"Nyt voin markkinamiehet puhuvat luonnollisuudesta. Mutta voin jalanjälki on aika kova, kun se tehdään lehmän kautta. Luulen, että se tulee puremaan."
Minä taas ihmettelen, miten ihmeessä rasvattoman maidon tai juuston hiilijalanjälki olisi jotenkin pienempi, kun kuitenkin sekin tavara tulee lehmästä. Näitä kuitenkin suositellaan syötäväksi vallan virallisissakin suosituksisssa. Niin ja mihin se maitorasva laitetaan, jos sitä ei saisi syödä. Myydään ruotsalaisille voipulaan? Tai venäläisille, kuten aiemminkin on tehty, kun venäläiset eivät ymmärtäneet, että "kova" rasva on pahasta. Oikeasti hiukan naurattaa tuo suomalainen ajattelun logiikka, jos ei olisi niin surullista.
Itse ajattelen, ettei voita tarvitse välttää, mutta ei senkään kanssa tarvitse lotrata, jos ei halua. Kun voita käyttää sopivasti (sopiva määrä minun mielestäni on selvästi suurempi määrä, kuin monen asiantuntijan mielestä) maun ja kylläisyyden antajana ruokiin, saa huomattavan paljon parempaa ruokaa, joka ei ole terveydelle haitaksi. Tämä ei sulje sitä asiaa pois, että myös muiden rasvojen saaminen esim. pähkinöistä, manteleista, avokadosta, oliiveista, oliiviöljystä ja rasvaisesta kalasta on terveydelle hyväksi.
Puska toteaa myös näin: ""Muoteja tulee ja menee. Mutta maailman kaikki asiantuntijayhteenvedot todistavat samaa. Voi ei ole yhtäkkiä muuttunut terveellisemmäksi kuin aikaisemmin", Puska sanoo"
Olen tuossa samaa mieltä, ettei voi ole yhtäkkiä muuttunut terveellisemmäksi kuin aikaisemmin. Samaa voita on syöty vuosisatoja ja voi on suht samaa kuin aiemminkin. Ainoastaan se, että asiantuntijat väittivät voita epäterveelliseksi ja kansa uskoi, on muuttunut parin viime vuoden aikana suuremmassa määrin.
Pekka Puska odottaa myös kovasti suomalaisten terveydestä kertovaa Finriski-tutkimusta. Saattaa olla että Pekka Puska ilahtuu, jos kansalaisten kolesteroli on noussut voin syömisen myötä. Pääsee sanomaan, että mitäs minä sanoin. Heh! Kolesterolin nousua usein tapahtuu, jos puhutaan kokonaiskolesta tai vaikkapa siitä pahiksesta LDL:stä. HDL:sta puhumattakaan. Tuskin tulevat tutkimaan, paljonko se oikeasti pahis trigly laski kansakunnalla. Triglyt on kuitenkin se osa kolesterolimittauksista, jolla on jonkinlainen osuus sydän- ja aivoinfarktihommeleihin muutaman sadan muun riskitekijän joukossa. Yleensä luonnollisia rasvoja syövillä kokonaiskolesteroli nousee jonkin verran, mutta ne oikeasti pahikset triglyt laskee erittäin huomattavasti. Lisäksi aiemmin pahiksena pidetyn LDL:n arvon nouseminen yleensä kertoo siitä, että LDL:n partikkelikoko nousee ja siitä tulee ns. terveellisempää kehoa ajatellen. Kunpa ihmiset uskaltaisivat ruveta vaatimaan kolesterolimittauksissa myös LDL:n partikkelikoon mittauksia.
Nyt jo hienoisella hihityksellä ja jännityksellä odotan, millä tavalla nuo asiat tulevat julkisuuteen Finriski-tutkimustulosten myötä.
Vastahan on suomalaisten tekemä mielisairaalatutkimus vedettu tutkijoiden toimesta ihan maan rakoon puuttellisen tutkimusmetodologian vuoksi ja tuohon tutkimukseen on vedottu rasvateorian kantavana pilarina vuosikausien ajan. Mielenkiinnolla jään odottamaan asiantuntijoiden seuraavia siirtoja. Saas nähdä, tuleeko mitään kommenttia esim suomalaisten lihavuus- tai diabetesbuumin vähenemisestä, jotka minusta ovat huomattavasti mielenkiintoisempia ja vaikuttavampia tuloksia, kuin pelkkä kokonaiskolesteroliarvojen tiirailu. Minä olen yksi niistä, jotka syövät voita ja silti paino laskee ja veriarvot kohenee. :D
torstai 29. syyskuuta 2011
Uusi ruokakokeilu
Munakoisoa alkoi tekeen mieli eilen, kun luin Pohojalaasta tasa-arvoa ja Irenen kokkailuja munakoisosta. Ostin kaks munakoisoa. Toinen päätyy lähiaikoina Irenen blogissa olevan ohjeen kera uuniin. Tänään päätin kokeilla itselleni aivan uutta sapuskaa. Mirza ghassemia.
Munakoison suurena ystävänä olen monesti tuota reseptiä katsonut "sillä silmällä" ja nyt sitten kokeilin, kun olen vaihteeks yksin kotona vielä tämän illan. Liian vähän tuli omaan makuuni laitettua valkosipulin kynsiä. Laitoin viis ja minusta olisi saanut olla ainakin pari kynttä lisää. Ruuasta tulee munakoisolla ja tomaattimurskalla lisättyä "munakokkelia". Hyvää oli, vaikka ulkonäkö ei kummoinen ollut. Kenties, jos olisin tehnyt kaltatuista tomaateista ja jättänyt osan tomaateista paloiksi, olisi näköä ollut vähän enemmän. Ei se haitannut, hyvää se oli silti.
Ja hyvin pitää nälkää. Nyt vasta huomasin, että oliiviöljy jäi pois kurkkujen päältä. Ei haittaa, seuraavalla kerralla sitten.
Seuraavaksi ois tarkoitus laittaa focacciaa uuniin. Katsotaan, viitsiikö enää tänään vai meneekö se huomiselle. Veikkaan huomista, kun nyt ei tee mitään mieli ja jos tekee, jääkaapista löytyy vielä iltapalaks juustokakkua mutapohjalla. Täytteeseen laitoin hiukan vadelmia sekaan.
Hiukkase on räävityn näköinen leipomus, mutta sen siitä saa, kun tekee tavallisessa kakkuvuoassa, eikä irtopohjavuoassa ja säilyttää muutaman päivän jääkaapissa. Omana syömisenä vielä menee ihan hyvin, mutta ei tuota vieraille tarjois. Alkuperäistä ohjetta vähän modasin kotona olevien ainesten avulla. Hyvää tuli, vaikkei mennyt aivan alkuperäisen ohjeen mukaan.
Kävin ulkona hakemassa puita ja huomasin terassille jääneen jonkin pienen roskikseen tarkoitetun pussin. Jokin lintu oli käynyt siellä nokkimassa ja oli löytänyt pienen muovipussukan, jonne olin joskus jemmannut yhden annoksen kaurapuuroa varten kaurahiutaleita. Pussi oli nokittu ja levitetty terassille. Sitten huomasin muutaman ison vetisen, sinapinrusehtavan läntin portaalla ja terassin kaiteella. Oli tainnut linnulle tulla ripaska ja kiire, kun oli viljan syömisen jälkeen nopeasti lähtenyt pois ja tarpeet tuli samantien. Olisi pitänyt kuva ottaa, mutta ehdin siivota ne pois ennen kuin kamera tuli mieleen. Näköjään linnuillakin nykyviljat vetää vatsan ripaskalle, kuten allekirjoittaneellekin.
Vielä vähän jatkoa aiempaan kirjoitukseen. MTV3:n makuja kirjoittaa artikkelin norjalaislääkäri Sofie Hexebergin kirjasta Ruoalla terveeksi . Minäkin suosittelen lukemaan tuon kirjan. On tosi hyvä. Maikkarin nettisivulta löytyy muutama Hexebergin ruokaohjekin .
Olen joskus tehnyt tuota linkissä mainittua proteiinileipää. Seuraavalla kerralla jättäisin pellavansiementen osuuden aavistuksen pienemmäksi, suurentaisin muiden siementen osuutta ja kenties lisäisin jotain nestettä, kuten kermaa, maitoa, piimää tai creme fraichea aavistuksen lisää. Silloin leivästä tulisi aavistuksen mehukkaampi tuntuma. Oli kyllä tuollaisenaankin ihan ok ja syötävää.
Munakoison suurena ystävänä olen monesti tuota reseptiä katsonut "sillä silmällä" ja nyt sitten kokeilin, kun olen vaihteeks yksin kotona vielä tämän illan. Liian vähän tuli omaan makuuni laitettua valkosipulin kynsiä. Laitoin viis ja minusta olisi saanut olla ainakin pari kynttä lisää. Ruuasta tulee munakoisolla ja tomaattimurskalla lisättyä "munakokkelia". Hyvää oli, vaikka ulkonäkö ei kummoinen ollut. Kenties, jos olisin tehnyt kaltatuista tomaateista ja jättänyt osan tomaateista paloiksi, olisi näköä ollut vähän enemmän. Ei se haitannut, hyvää se oli silti.
Ja hyvin pitää nälkää. Nyt vasta huomasin, että oliiviöljy jäi pois kurkkujen päältä. Ei haittaa, seuraavalla kerralla sitten.
Seuraavaksi ois tarkoitus laittaa focacciaa uuniin. Katsotaan, viitsiikö enää tänään vai meneekö se huomiselle. Veikkaan huomista, kun nyt ei tee mitään mieli ja jos tekee, jääkaapista löytyy vielä iltapalaks juustokakkua mutapohjalla. Täytteeseen laitoin hiukan vadelmia sekaan.
Kävin ulkona hakemassa puita ja huomasin terassille jääneen jonkin pienen roskikseen tarkoitetun pussin. Jokin lintu oli käynyt siellä nokkimassa ja oli löytänyt pienen muovipussukan, jonne olin joskus jemmannut yhden annoksen kaurapuuroa varten kaurahiutaleita. Pussi oli nokittu ja levitetty terassille. Sitten huomasin muutaman ison vetisen, sinapinrusehtavan läntin portaalla ja terassin kaiteella. Oli tainnut linnulle tulla ripaska ja kiire, kun oli viljan syömisen jälkeen nopeasti lähtenyt pois ja tarpeet tuli samantien. Olisi pitänyt kuva ottaa, mutta ehdin siivota ne pois ennen kuin kamera tuli mieleen. Näköjään linnuillakin nykyviljat vetää vatsan ripaskalle, kuten allekirjoittaneellekin.
Vielä vähän jatkoa aiempaan kirjoitukseen. MTV3:n makuja kirjoittaa artikkelin norjalaislääkäri Sofie Hexebergin kirjasta Ruoalla terveeksi . Minäkin suosittelen lukemaan tuon kirjan. On tosi hyvä. Maikkarin nettisivulta löytyy muutama Hexebergin ruokaohjekin .
Olen joskus tehnyt tuota linkissä mainittua proteiinileipää. Seuraavalla kerralla jättäisin pellavansiementen osuuden aavistuksen pienemmäksi, suurentaisin muiden siementen osuutta ja kenties lisäisin jotain nestettä, kuten kermaa, maitoa, piimää tai creme fraichea aavistuksen lisää. Silloin leivästä tulisi aavistuksen mehukkaampi tuntuma. Oli kyllä tuollaisenaankin ihan ok ja syötävää.
Miten se sitten syö?
Verensokerit pysyy aika hyvin kuosissa ns. vanhanaikaisella diabetekseen sairastuneen ruokavaliolla. Eli vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Tuolla ruokavaliolla diabetesta hoidettiin ennen insuliinin keksimistä. Ihmiset pysyivät ruokavalion avulla kohtuullisen hyvässä kunnossa. Näin toimi mummonikin vuosikymmeniä sitten.
Rebecca W. Oppenheimer on kirjoittanut vuonna 1917 kirjan Diabetic Cookery - Recipies and menus.
Kirjasta käy hyvin selville se, miten diabeetikoita käsketään välttämään sokeria ja viljatuotteita ja ruualla suositellaan käytettäväksi voita. Kun lukee kirjan esipuheen ja selaa tuota kirjaa nuolinäppäimillä näkee selvästi, miten aiemmin diabeetikoita hoidettiin ruokavaliolla. Tuollaiseen ruokavalioon minä uskon enkä siihen mitä nykyisin diabeetikoille suositellaan syötäväksi, koska sellainen syöminen ajaa väistämättä sairautta pikkuhiljaa pidemmälle ja huonommalle tolalle. Se on kuulemma normaali sairauden kulku. Totta kai on, jos ravitsemus on koko ajan pielessä eikä auta hoitamaan tautia.
Syön hyvin vanhanaikaisesti, vaikka kaikki mediassa puhuvat karppauksesta muotihömppädieettinä. Minun ruokavalioon kuuluu sellaset tuotteet jotka isoäidin isoäitikin olisi tunnistanut ruuaksi. Perusraakatuotteita ilman suuria lisäainekuormia. Teen sapuskat itse lähes alusta loppuun. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on hyvin vanhanaikainen tapa syödä, lisäksi sellainen tapa syödä, johon ihmiskeho on vuosituhansien aikana tottunut, vaikka nykyisin tällaista tapaa syödä pidetään jopa asiantuntijoiden toimesta huuhaana. Pistää hieman arvioimaan ja ihmettelemään kyseisen asiantuntijan asiantuntijuutta.
Tällaista ruokavaliota suositeltiin jo 1800-luvulla, jolloin englantilainen hautausurakoitsija William Banting sai kehotuksen lääkäriltään laihduttaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Onnistuttuaan William Banting kirjoitti lehtisen noudattamastaan ruokavaliosta ja teki sitä näin tunnetuksi. Jopa ruotsinkielen sana laihduttaa (banta) on tullut Bantingin nimestä. Sen verran suuri merkitys Bantingin opeilla oli.
Toiset saa pudottaa painoaan vähärasvaisella ruokavaliolla tai kevytmargariineja ja rasvattomia maitotuotteita käyttäen jos niin haluavat. Minun kohdallani se tie tuli kuljettua loppuun. Olen palannut vanhanaikaisen syömisen malliin, jota on noudatettu ennen rasvahysterian maihinnousua. Ancel Keys sai Amerikan rasvahysterian valtaan ja kun suomalaiset ravitsemussuositukset tulevat pitkälti amerikan suunnalta, ei ihme, että vähärasvaisen ruokavalion ja kevyttuotteiden suosittelu maassamme on johtanut ennennäkemättömään lihavuus- ja diabetesbuumiin. Esim. monet keski-euroopan maat eivät lähteneet tuohon rasvattomuushypeen mukaan ja siellä ei olekaan samanlaista lihavuus- ja diabetesongelmaa kuin meillä.
Media saa minun puolestani repiä vaikka mitä otsikoita muotihuuhaadieetistä. Täytyyhän mediankin jostain tulonsa saada. Harmi vain, että niin moni uskoo tuohon propagandaan. Minun vhh:ni, karppaukseni on hyvin vanhanaikainen ja ihmiskeholle terveellinen ja sopiva tapaa syödä, vaikka media kirkuu vallan toisenlaisia raflaavia huuhaaotsikoita.
Vaikka syömistapani on tuollainen "vanhanaikainen", siihen kuuluu voin ja kerman lisäksi myös hieman siemeniä, manteleita, avokadoja, oliiveja, rasvaisia kaloja jne.Rasvoja tulee hyvin monipuolisesti ja monesta lähteestä. Ei pelkkää kermaa lorottamalla.
Rebecca W. Oppenheimer on kirjoittanut vuonna 1917 kirjan Diabetic Cookery - Recipies and menus.
Kirjasta käy hyvin selville se, miten diabeetikoita käsketään välttämään sokeria ja viljatuotteita ja ruualla suositellaan käytettäväksi voita. Kun lukee kirjan esipuheen ja selaa tuota kirjaa nuolinäppäimillä näkee selvästi, miten aiemmin diabeetikoita hoidettiin ruokavaliolla. Tuollaiseen ruokavalioon minä uskon enkä siihen mitä nykyisin diabeetikoille suositellaan syötäväksi, koska sellainen syöminen ajaa väistämättä sairautta pikkuhiljaa pidemmälle ja huonommalle tolalle. Se on kuulemma normaali sairauden kulku. Totta kai on, jos ravitsemus on koko ajan pielessä eikä auta hoitamaan tautia.
Syön hyvin vanhanaikaisesti, vaikka kaikki mediassa puhuvat karppauksesta muotihömppädieettinä. Minun ruokavalioon kuuluu sellaset tuotteet jotka isoäidin isoäitikin olisi tunnistanut ruuaksi. Perusraakatuotteita ilman suuria lisäainekuormia. Teen sapuskat itse lähes alusta loppuun. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on hyvin vanhanaikainen tapa syödä, lisäksi sellainen tapa syödä, johon ihmiskeho on vuosituhansien aikana tottunut, vaikka nykyisin tällaista tapaa syödä pidetään jopa asiantuntijoiden toimesta huuhaana. Pistää hieman arvioimaan ja ihmettelemään kyseisen asiantuntijan asiantuntijuutta.
Tällaista ruokavaliota suositeltiin jo 1800-luvulla, jolloin englantilainen hautausurakoitsija William Banting sai kehotuksen lääkäriltään laihduttaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Onnistuttuaan William Banting kirjoitti lehtisen noudattamastaan ruokavaliosta ja teki sitä näin tunnetuksi. Jopa ruotsinkielen sana laihduttaa (banta) on tullut Bantingin nimestä. Sen verran suuri merkitys Bantingin opeilla oli.
Toiset saa pudottaa painoaan vähärasvaisella ruokavaliolla tai kevytmargariineja ja rasvattomia maitotuotteita käyttäen jos niin haluavat. Minun kohdallani se tie tuli kuljettua loppuun. Olen palannut vanhanaikaisen syömisen malliin, jota on noudatettu ennen rasvahysterian maihinnousua. Ancel Keys sai Amerikan rasvahysterian valtaan ja kun suomalaiset ravitsemussuositukset tulevat pitkälti amerikan suunnalta, ei ihme, että vähärasvaisen ruokavalion ja kevyttuotteiden suosittelu maassamme on johtanut ennennäkemättömään lihavuus- ja diabetesbuumiin. Esim. monet keski-euroopan maat eivät lähteneet tuohon rasvattomuushypeen mukaan ja siellä ei olekaan samanlaista lihavuus- ja diabetesongelmaa kuin meillä.
Media saa minun puolestani repiä vaikka mitä otsikoita muotihuuhaadieetistä. Täytyyhän mediankin jostain tulonsa saada. Harmi vain, että niin moni uskoo tuohon propagandaan. Minun vhh:ni, karppaukseni on hyvin vanhanaikainen ja ihmiskeholle terveellinen ja sopiva tapaa syödä, vaikka media kirkuu vallan toisenlaisia raflaavia huuhaaotsikoita.
Vaikka syömistapani on tuollainen "vanhanaikainen", siihen kuuluu voin ja kerman lisäksi myös hieman siemeniä, manteleita, avokadoja, oliiveja, rasvaisia kaloja jne.Rasvoja tulee hyvin monipuolisesti ja monesta lähteestä. Ei pelkkää kermaa lorottamalla.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
Kuka missä milloin?
Tässä tulee vähän alkuspeksejä, joista lähdetään ja on lähdetty liikkeelle.
Nuorimman lapseni syntymän jälkeen laihdutin itseni hoikaksi kävelemällä paljon lasten kanssa ja syömällä hieman pienempiä annoksia tavallista normaalirasvaista kotiruokaa. Jopa lähes normaalipainon alarajalle asti. Paino pysyi normaalina kolmisen vuotta mutta alkoi kilo kerrallaan nousta lähdettyäni hoitovapaalta töihin. Tällöin kuvion tulivat kevyttuotteet. Tästä on aikaa reilut viitisentoista vuotta.
Muutamaa kiloa lähdin pudottamaan Painonvartijoihin. Tällöin olin vielä hyvinkin normaalipainoinen. Sain pari kolme kiloa pois. Tulivat kuitenkin kavereineen takaisin. Tätä jatkui vuosikaudet. Aina menin uudelleen Painonvartijoihin aina suuremman painon kanssa kuin aikaisemmin. Vaikka olin miten tarkka paikkarilainen ja vahtasin pojot ja söin varmasti kevyttä ruokaa. Rasvatonta ja mautonta, josta oli sanottava, että siitä tykkää. Joistain ruoista tykkäsin, monista en. Silti kevyttuotteet olivat meillä jokapäiväistä murkinaa. Ja paino nousi.
Tuli kokeiltua Herbalifet, Cambridget, Nutriletit sun muut hömpät ja paino vain nousi. Noita pusseja en koskaan pystynyt syömään kahta kolmea päivää kauemmin, kun halusin syödä kunnon ruokaa. Sitten nousi verenpaine, johon lääkitys, sen jälkeen kilpirauhasen vajaatoiminta, joka muhi hoitamattomana vuosikaudet. Lisää painoa. Pidin vuosikausia ruokapäiväkirjaa ja tiedän taatusti syöneeni terveellisesti virallisen mittapuun mukaan.
Kunnes. Pam! Diabetes! Kiva joo! Minulle? Siis mitä?
Minulle, joka olin syönyt terveellisesti, paljon kasviksia, hedelmiä, marjoja, rypsiöljyä, kasvimargariineja, paljon kuituista ruisleipää, kaurapuuroa, perunaa, täysjyväpastaa, rasvatonta lihaa, kanaa, kalaa, kananmunaa kohtuudella (2-3 viikossa) ja rasvattomia maitotuotteita ja kevytjuustoja vuosikaudet. Minulle oli uskoteltu, että tällainen ruokavalio auttaa diabeteksen ehkäisyssä ja rasva edesauttaa diabeteksen syntymistä.
Meillä oli kotona aina säännölliset ruoka-ajat lapsena. Ruoka oli tiettyyn aikaan. Kerran viikossa saatiin saunalimskat. 0.33 pullot sokerilimsaa. Joinain päivinä saatiin nallekarkkia tai kermakarkkeja, mutta nekin satunnaisesti. Sama jatkui kun sain omia lapsia. Aina syötiin aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Tein töistä tultua kunnon ruoan kotona eikä meillä syöty eineksiä, en leiponut sokerisia pullia viikoittain, vaan kenties kerran, korkeintaan pari kuukaudessa tai ylipäätään paljon mitään makeita leivonnaisia, kun suolaiset piirakat oli enemmän koko perheen mieleen. Karkkia ja jäätelöäkin syötiin maltillisesti, koska lapsetkaan eivät olleet makean perään. Aika mallikasta, eikö, mitä tulee virallisten suosittelujen noudattamiseen. Lautasella oli lautasmallin mukaisesti aina myös salaattia.
Toki söin noin, koska mummollani oli kakkostyypin diabetes ja tiesin sukurasitteen olevan olemassa ja tuollaista syömistapaa asiantuntijat suosittelivat. Tiesin, että painon on pudottava, muuten sieltä kulman takaa hyökkää diabetes. Mutta minkäs teet, kun paino ei pudonnut vaan nousi kaikesta huolellisesta vuosikausien yrittämisestä ja kalorien laskemisista huolimatta.
Sitten kun sain diabetes-diagnoosin tulin äärimmäisen vihaiseksi. Minua oli huijattu. Terveelliseksi sanotulla ruokavaliolla en saanut painoa kuriin enkä välttynyt diabetekselta.
Ensimmäisen äimistykseni koin kun kävin ostamassa verensokerimittarin vähän ennen diabetes-diagnoosia. Luin saamastani vihkosesta hiilihydraateista ja insuliinista. Insuliinihoitoisella ensin piti päättää, montako hiilihydraattia syö, jotta voi pistää sopivan määrän myrkkyä kroppaan. Ei mennyt sitten ollenkaan meikäläisen jakeluun tuo homma, koska lapsuudestani muistin mummoni toimineen aivan toisella tavalla. Ei syönyt sokeria, ei pullaa, ei kaakkuja, ruisleipäpalasen söi, mutta sekin oli pieni, runsas voikerros päällä ja jotain leikkelettä ja kasvista. Sanottakoon, että mummoni oli sairaalassa kokkina aktiivityöaikoinaan ja tiesi, miten pitää syödä sen ajan tiedon mukaan. Tunsi myös erilaiset ruokavaliot hyvin. Olin mummoni ensimmäinen lapsenlapsi ja tärkeä mummolle. Siksi kuulin paljon juttuja myös ravitsemuksesta. Ristiriita nykyisen tiedon ja lapsuudessa omaksumani tiedon välillä oli valtavan hurja. Niinpä aloin etsiä tietoa. Kirjoista, netistä jne.
Nykyisin sanotaan ja ohjeistetaan, ettei diabeetikon tarvitse luopua mistään, kun on niin hyvät lääkkeet ja diabeetikkokin saa elää normaalia elämää ilman ruokarajoitteita tai dieettejä. Mitä hittiä se sitten on, että kulkee piikit ja mittarit mukana ja aina aikoessaan syödä jotain pistelee itseään. Ja jos lääkkeet toimii, niin miksi niin monella diabeetikolla on munuaisongelmia, näön menetystä ja amputaatioita. Ei mennyt mun tajuntaan tämä homma ja logiikka lainkaan.
Olen sen verran yksinkertaisella logiikalla varustettu viidenkymmenen virstanpylvään ohittanut täti-ihminen, ettei tuollainen nykyaikainen logiikka uppoa tämän naisen naisenlogiikan ymmärrykseen.
Minusta tuli kansalaistottelematon. Vaihdon kevyttuotteet normaalituotteisiin, luonnollisiin rasvoihin vaikka lähtövaiheessa BMI oli huikeat 52.2. Nyt 48.9. Suunta on selvästi oikea ja matka jatkukoon.
En juuri piittaa nykyisistä virallisista jorinoista, vaan tarkastelen omaa oloani, verensokereitani ja syömisiä ihan lahjomattoman verensokerimittauksen avulla. Muita terveysarvoja tarkastellaan verikokein. Tavoitteena on pitää verensokeri mahdollisimman vakaana ja näin välttyä diabeteksen liitännäissairauksilta; amputaatioilta, sokeutumiselta; hermovaurioilta, munuaisongelmilta jne mahdollisimman pitkään tai jopa välttää ne kokonaan.
Tämä tie on mielestäni paljon loogisempaa ja simppelimpää omahoitoa kuin luvassa olevien piikkien kanssa puljaaminen.
Nuorimman lapseni syntymän jälkeen laihdutin itseni hoikaksi kävelemällä paljon lasten kanssa ja syömällä hieman pienempiä annoksia tavallista normaalirasvaista kotiruokaa. Jopa lähes normaalipainon alarajalle asti. Paino pysyi normaalina kolmisen vuotta mutta alkoi kilo kerrallaan nousta lähdettyäni hoitovapaalta töihin. Tällöin kuvion tulivat kevyttuotteet. Tästä on aikaa reilut viitisentoista vuotta.
Muutamaa kiloa lähdin pudottamaan Painonvartijoihin. Tällöin olin vielä hyvinkin normaalipainoinen. Sain pari kolme kiloa pois. Tulivat kuitenkin kavereineen takaisin. Tätä jatkui vuosikaudet. Aina menin uudelleen Painonvartijoihin aina suuremman painon kanssa kuin aikaisemmin. Vaikka olin miten tarkka paikkarilainen ja vahtasin pojot ja söin varmasti kevyttä ruokaa. Rasvatonta ja mautonta, josta oli sanottava, että siitä tykkää. Joistain ruoista tykkäsin, monista en. Silti kevyttuotteet olivat meillä jokapäiväistä murkinaa. Ja paino nousi.
Tuli kokeiltua Herbalifet, Cambridget, Nutriletit sun muut hömpät ja paino vain nousi. Noita pusseja en koskaan pystynyt syömään kahta kolmea päivää kauemmin, kun halusin syödä kunnon ruokaa. Sitten nousi verenpaine, johon lääkitys, sen jälkeen kilpirauhasen vajaatoiminta, joka muhi hoitamattomana vuosikaudet. Lisää painoa. Pidin vuosikausia ruokapäiväkirjaa ja tiedän taatusti syöneeni terveellisesti virallisen mittapuun mukaan.
Kunnes. Pam! Diabetes! Kiva joo! Minulle? Siis mitä?
Minulle, joka olin syönyt terveellisesti, paljon kasviksia, hedelmiä, marjoja, rypsiöljyä, kasvimargariineja, paljon kuituista ruisleipää, kaurapuuroa, perunaa, täysjyväpastaa, rasvatonta lihaa, kanaa, kalaa, kananmunaa kohtuudella (2-3 viikossa) ja rasvattomia maitotuotteita ja kevytjuustoja vuosikaudet. Minulle oli uskoteltu, että tällainen ruokavalio auttaa diabeteksen ehkäisyssä ja rasva edesauttaa diabeteksen syntymistä.
Meillä oli kotona aina säännölliset ruoka-ajat lapsena. Ruoka oli tiettyyn aikaan. Kerran viikossa saatiin saunalimskat. 0.33 pullot sokerilimsaa. Joinain päivinä saatiin nallekarkkia tai kermakarkkeja, mutta nekin satunnaisesti. Sama jatkui kun sain omia lapsia. Aina syötiin aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Tein töistä tultua kunnon ruoan kotona eikä meillä syöty eineksiä, en leiponut sokerisia pullia viikoittain, vaan kenties kerran, korkeintaan pari kuukaudessa tai ylipäätään paljon mitään makeita leivonnaisia, kun suolaiset piirakat oli enemmän koko perheen mieleen. Karkkia ja jäätelöäkin syötiin maltillisesti, koska lapsetkaan eivät olleet makean perään. Aika mallikasta, eikö, mitä tulee virallisten suosittelujen noudattamiseen. Lautasella oli lautasmallin mukaisesti aina myös salaattia.
Toki söin noin, koska mummollani oli kakkostyypin diabetes ja tiesin sukurasitteen olevan olemassa ja tuollaista syömistapaa asiantuntijat suosittelivat. Tiesin, että painon on pudottava, muuten sieltä kulman takaa hyökkää diabetes. Mutta minkäs teet, kun paino ei pudonnut vaan nousi kaikesta huolellisesta vuosikausien yrittämisestä ja kalorien laskemisista huolimatta.
Sitten kun sain diabetes-diagnoosin tulin äärimmäisen vihaiseksi. Minua oli huijattu. Terveelliseksi sanotulla ruokavaliolla en saanut painoa kuriin enkä välttynyt diabetekselta.
Ensimmäisen äimistykseni koin kun kävin ostamassa verensokerimittarin vähän ennen diabetes-diagnoosia. Luin saamastani vihkosesta hiilihydraateista ja insuliinista. Insuliinihoitoisella ensin piti päättää, montako hiilihydraattia syö, jotta voi pistää sopivan määrän myrkkyä kroppaan. Ei mennyt sitten ollenkaan meikäläisen jakeluun tuo homma, koska lapsuudestani muistin mummoni toimineen aivan toisella tavalla. Ei syönyt sokeria, ei pullaa, ei kaakkuja, ruisleipäpalasen söi, mutta sekin oli pieni, runsas voikerros päällä ja jotain leikkelettä ja kasvista. Sanottakoon, että mummoni oli sairaalassa kokkina aktiivityöaikoinaan ja tiesi, miten pitää syödä sen ajan tiedon mukaan. Tunsi myös erilaiset ruokavaliot hyvin. Olin mummoni ensimmäinen lapsenlapsi ja tärkeä mummolle. Siksi kuulin paljon juttuja myös ravitsemuksesta. Ristiriita nykyisen tiedon ja lapsuudessa omaksumani tiedon välillä oli valtavan hurja. Niinpä aloin etsiä tietoa. Kirjoista, netistä jne.
Nykyisin sanotaan ja ohjeistetaan, ettei diabeetikon tarvitse luopua mistään, kun on niin hyvät lääkkeet ja diabeetikkokin saa elää normaalia elämää ilman ruokarajoitteita tai dieettejä. Mitä hittiä se sitten on, että kulkee piikit ja mittarit mukana ja aina aikoessaan syödä jotain pistelee itseään. Ja jos lääkkeet toimii, niin miksi niin monella diabeetikolla on munuaisongelmia, näön menetystä ja amputaatioita. Ei mennyt mun tajuntaan tämä homma ja logiikka lainkaan.
Olen sen verran yksinkertaisella logiikalla varustettu viidenkymmenen virstanpylvään ohittanut täti-ihminen, ettei tuollainen nykyaikainen logiikka uppoa tämän naisen naisenlogiikan ymmärrykseen.
Minusta tuli kansalaistottelematon. Vaihdon kevyttuotteet normaalituotteisiin, luonnollisiin rasvoihin vaikka lähtövaiheessa BMI oli huikeat 52.2. Nyt 48.9. Suunta on selvästi oikea ja matka jatkukoon.
En juuri piittaa nykyisistä virallisista jorinoista, vaan tarkastelen omaa oloani, verensokereitani ja syömisiä ihan lahjomattoman verensokerimittauksen avulla. Muita terveysarvoja tarkastellaan verikokein. Tavoitteena on pitää verensokeri mahdollisimman vakaana ja näin välttyä diabeteksen liitännäissairauksilta; amputaatioilta, sokeutumiselta; hermovaurioilta, munuaisongelmilta jne mahdollisimman pitkään tai jopa välttää ne kokonaan.
Tämä tie on mielestäni paljon loogisempaa ja simppelimpää omahoitoa kuin luvassa olevien piikkien kanssa puljaaminen.
tiistai 27. syyskuuta 2011
Kakkoskaveri matkaseurana
Olen noin vuosi sitten sairastunut aikuistyypin eli tyypin 2 diabetekseen. Tai diagnoosi tehtiin silloin. Todennäköisesti tauti on muhinut pidempään - ainakin joitain vuosia - aiemmasta väsymyksestä päätellen.
Koetan tämän blogin avulla yrittää pitää itselleni jonkinlaista päiväkirjantapaista siitä, missä mennään. Mukaan saa tulla muutkin kohtalotoverit ja miksei muutkin sivustaseuraajat. Yhdessä on mukavampaa, kuin jorista joutavia aivan yksinään. Nämä mun jutut on enemmänkin sellaisia jorinoita tai turinoita, ettei kannata niin kovasti kieliasuun kiinnittää huomiota, kun en jaksa siihen kiinnittää itsekään tarpeeksi huomiota. Kirjoitan omia ajatuksiani ja havaintojani muistiin ja niissä asioissa pääpaino ei tule olemaan kirjoittamisen muotoseikoilla. Enemmänkin turinatyylillä mennään.
Tavoitteena on päästä lääkkeistä ja saada paino putoamaan. Sanalla sanoen, tulla terveeks. Niin terveeks, kuin näillä alkuspekseillä on mahdollista. Samalla välttää useimmat diabetekseen liitetyt liitännäissairaudet. Toisena isona tavoitteena on se, ettei tarvitsisi ainakaan insuliinihoitoja aloittaa, ellei kokonaan lääkkeetön elämä toteudu. Vielä olen selvinnyt metformiinilla. Toivo ja usko elää, että kunhan saan painoa alaspäin, myös lääkityksen tarve pienenee - jopa kokonaan. Tässä on se motivaation siemen, joka laittaa ja kannustaa eteenpäin.
Apukeinona tässä taistelussa on nykytermistöllä vhh-ruokavalio, LCHF, karppaus. Todellisuudessa pari sataa vuotta vanha diabeetikkojen ruokavaliohoito. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Sitten kun vielä saisi blogiasetukset kohilleen.
Koetan tämän blogin avulla yrittää pitää itselleni jonkinlaista päiväkirjantapaista siitä, missä mennään. Mukaan saa tulla muutkin kohtalotoverit ja miksei muutkin sivustaseuraajat. Yhdessä on mukavampaa, kuin jorista joutavia aivan yksinään. Nämä mun jutut on enemmänkin sellaisia jorinoita tai turinoita, ettei kannata niin kovasti kieliasuun kiinnittää huomiota, kun en jaksa siihen kiinnittää itsekään tarpeeksi huomiota. Kirjoitan omia ajatuksiani ja havaintojani muistiin ja niissä asioissa pääpaino ei tule olemaan kirjoittamisen muotoseikoilla. Enemmänkin turinatyylillä mennään.
Tavoitteena on päästä lääkkeistä ja saada paino putoamaan. Sanalla sanoen, tulla terveeks. Niin terveeks, kuin näillä alkuspekseillä on mahdollista. Samalla välttää useimmat diabetekseen liitetyt liitännäissairaudet. Toisena isona tavoitteena on se, ettei tarvitsisi ainakaan insuliinihoitoja aloittaa, ellei kokonaan lääkkeetön elämä toteudu. Vielä olen selvinnyt metformiinilla. Toivo ja usko elää, että kunhan saan painoa alaspäin, myös lääkityksen tarve pienenee - jopa kokonaan. Tässä on se motivaation siemen, joka laittaa ja kannustaa eteenpäin.
Apukeinona tässä taistelussa on nykytermistöllä vhh-ruokavalio, LCHF, karppaus. Todellisuudessa pari sataa vuotta vanha diabeetikkojen ruokavaliohoito. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Sitten kun vielä saisi blogiasetukset kohilleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)