perjantai 22. kesäkuuta 2018

Viiden vuoden hiljaisuus

Hyvää juhannusta!

Melkein viisi vuotta on vierähtänyt viimeisestä blogipostauksesta. Näihin vuosiin on mahtunut melkoisesti kaikkea mahdollista ja mahdotontakin.

Nyt on kuitenkin tullut taas aika aktivoitua. Tässä blogissa vielä hetken aikaa ja sitten siirtyä uuden blogin puolelle.

Viiteen vuoteen mahtuu painon putoamista, mutta myös painonnousua stressistäkin johtuen. Stressi taas on sellainen kaveri, että se nostaa kortisolitasoja, joten ei silloin paino putoa vaan nousee helposti.

Viimeisen vuoden ajan olen selättänyt stressiä ja näin juhannuksena relailen. Ei haittaa vaikka sataakin. Näin on ihan hyvä.

Tämän viikon olen ollut lomalla,  neulonut ja katsellut telkkarisarjoja tallennuksesta tai Netflixia. On tullut kyllä ulkoiltuakin. Ulkoilun lisäksi melkoisesta "lenkistä" kävi alkuviikkoinen Ikeassa käyminen. Ajattelin olla fiksu ja mennä takakautta sisään eli suoraan sinne alakertaan, jossa oli keittiön tarvikkeita ja astioita. Tarvitsin muutaman lasisen vuoan ruoan säilytykseen ja eväsrasioiksi.

Kuten tavallista, ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Eksyin, eikä oikeaa osastoa löytynyt vaan seikkailin eestaas sinne tänne. No vihdoin löysin. Mutta melkoisesti tuli askelia tuossa "lenkissä".

Mitäs muuta kuuluu?  Diabetes edelleen remissiossa.  Verensokerit normaaliarvoissa. Viimeksi olin labrakokeissa yli vuosi sitten. Olisikin hyvä taas käväistä mittauttamassa veriarvot ihan labrassa saakka.  Silloin tällöin verensokerimittaria tulee käytettyä. Olen kuitenkin oppinut huomaamaan olossani sen, millaisella tasolla verensokerit ovat.

Edelleen suurimmaksi osaksi ruokavalio on ollut vähähiilarinen,  mutta luiskahti stressin vuoksi runsashiilarisemmaksi, joka ei tehnyt ollenkaan hyvää ololle, ei myöskään painolle.

Hieman yli vuosi sitten törmäsin paastoon. Vuosi sitten keväällä teinkin pidemmän paastorupeaman. Ja samoin vuosi vaihtui paaston merkeissä. Lisäksi pätkäpaastoilen aikalailla säännöllisesti eli pidän pitkän yöpaaston.

Vähähiilarinen ruokavalio on kuitenkin pääosin pysynyt matkassa mukana näiden vuosien aikana. Nyt kun stressiä on saatu alemmaksi, on taas hyvä jatkaa tiukalla lchf:lla, eli ketogeenisella ruokavaliolla.

Se vaan on niin mulle sopiva ruokavalio.

Iloa juhannukseen teille kaikille lukijoilleni. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi.