Meetvurstikeikaus

Kävin taannoin kylässä kaverillani. Oli tehnyt ihan älyttömän hyvää "voileipäkakkua" ja kysyin, mistä oli tollasen keksinyt. Sanoi napanneensa ohjeen Kinuskikissalta.

Eipä muuta kuin tuumasta toimeen meilläkin. Perjantaina työpäivän jälkeen kävin kaupassa ostamassa tarvikkeet. Leipää tässä keikauksessa on niin vähän, ettei tee hirveetä verensokerinousua. Ja jos on tositosiherkkä leivälle, sitten jättää vain sen alimmaisen leipäkerroksen syömättä.

Ensin siis irtopohjavuokaan laitoin voipaperin, kun kelmua ei ollut kotona. Oli pahus päässyt loppumaan. Voitelin vuoan reunukset. Sitten koristeet pohjalle, kirsikkatomaatteja, viinirypäleitä ja muutama oliivi sekä silputtua ruohosipulia.

Sitten täytteen valmisteluun.

4 dl kuohukermaa notkeaksi vaahdoksi
4 liivatelehteä likoamaan
2 prk Cantadou piparjuurituorejuustoa
350g paketti meetvurstia pilkottuna
1 suippopaprikaa pienittynä
1½ dl sinappikurkkusalaattia  - musta riittäis kyllä ihan desikin, ettei maku puske liiaksi läpi.
pari nippua ruohosipulia pilkottuna sekaan.

Lisäksi:
Uotilan maalaisruislimppua jokunen viipale
vähän maitoa kostutukseen

Liivatteet sitten tilkkaa kuuma vettä sulamaan ja sulanut liivate-vesi-zydeemi kannattaa kaataa cantadoun päälle, niin tuorejuustokin notkeutuu siinä samalla.  Kaikki ainekset sitten vaan sekaisin ja kumotaan kakkuvuokaan.

Viimeiseks kostutetaan muutama Uotilan maalaisruislippupalasta maidossa ja isketään vuokaan päällimmäiseksi. Zydeemin päälle esim. foliota ja jääkaappiin muutamaks tunniks. Me syötiin ekat palaset miehen kanssa jo perjantaina illalla maistiaisiksi, mutta lauantaina oli parempaa, kun maut olivat ehtineet tasaantua.

Tässä mun versioni:

Syystuulia Ruotsista

Melkoisen erilailla tuulet puhaltelee länsinaapurissamme Ruotsissa kuin täällä kotimaassamme Suomessa, jossa ihan valtion palkkaa nauttivien taholta jatkuvasti pelotellaan ihmisiä vähähiilarisesta ruokavaliosta.  Tohtori Tolonen on kirjoittanut blogissaan seuraavasti:

SBU: VHH-ruokavalio laihduttaa parhaiten – ei vaaraa terveydelle

Päivitetty 23.9.2013

Ruotsin valtion elin SBU, joka selvittää lääketieteellisten hoitojen merkitystä, on julkaissut tänään raportin, jonka mukaan vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio on tehokas ja turvallinen laihdutuksessa. VHH ei aiheuta vaaraa veren rasvaprofiilille eikä sydän- ja verisuoniterveydelle, kuten eräät suomalaiset ”asiantuntijat” (Puska, Vartiainen, Fogelholm, Uusitupa) ovat julkisuudessa väittäneet. Ruotsalaisraportti on nyt myös Suomeen viestimissä, mm. YLEn ruotsinkielisissä uutisissa.

SBU on käynyt läpi 16 000 tieteellistä julkaisua, joista vain 68 täytti kriteerit, joiden perusteella voidaan antaa ravitsemussuosituksia. VHH-ruokavalio on muita tehokkaampi laihdutuksessa puolen vuoden tähtäimellä, toteaa SBU. Sitä vastoin pitemmällä aikavälillä eri ruokavalioilla ei ole merkittäviä eroja. VHH-ruokavalio ei aiheuta mitään vaaraa sydänterveydelle, kommentoi muun muassa Svenska Dagbladet. VHH-ruokavaliota tulisi suositella nykyistä enemmän ylipainoisille ihmisille, tulkitsee lehti.

Mikään tue väitteitä VHH:n vaarallisuudesta veren rasvaprofiilille tai sydän- ja valtimoterveydelle – ainakaan henkilölle, joka pudottaa painoaan tai säilyttää sen ennallaan, sanoo dosentti Jonas Lindblom, SBUn projektipäällikkö. SBU suosittaa Välimeren ruokavaliota, koska se ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja ja ennenaikaista kuolleisuutta. Myös runsas kahvin juominen liittyy diabeteksen ja kuolleisuuden vähenemiseen. Sitä vastoin vähärasvainen ruokavalio ei suojaa diabetekselta, toteaa SBU. Nämä johtopäätökset koskevat siis ylipainoisia ja lihavia ihmisiä – ei muuta väestöä, huomauttaa Svenska Dagbladet.

Ravitsemuksen merkitys terveydelle on edelleen hyvin epäselvää, sillä eri elintarvikkeiden vaikutuksia sairastumiseen ja kuolleisuuteen tunnetaan puutteellisesti. Näin ollen voidaan vain todeta, että Suomessakin annetut ns. viralliset ravitsemussuositukset ovat kovin hyllyvällä pohjalla. Erityisesti THL:n ja Itä-Suomen yliopiston viime aikoina harjoittama pelottelu VHH-ruokavalion ”vaaroilla” – mm. kolesterolipitoisuuden suurentumisella – on nyt todettu täysin perusteettomaksi. Nolo juttu!

Missä tänään mennään?

Edelleen se sama omenamaha täällä turisee, niitä näitä, joutavia. Omaksi ilokseen ja kenties myös muutaman muun kohtalotoverin tai  muiden blogiani lukevien kera.  Taas ällistykseni huomasin, että blogilaskuri nakuttaa isoja lukemia.  Olen otettu, että tämä ärripurriblogini on saavuttanut noinkin ison lukijamäärän. Lämmin kiitos teille jokaiselle yhteisesti ja erikseen. Toivon, että blogistani edes joku kohtalotoveri on saanut ajatuksensiementä itselleen siitä, että kyllä sitä voi terveekskin tulla. :D

Joo, okei, myönnetään, viimeiset postaukset on koskeneet lähinnä laihdutusleikkauksia. Kenties hiukan liian arka paikka meikäläiselle, kun en todellakaan ymmärrä, mitä se siitä saatava lopullinen hyöty on. Monet toki laihtuvat, mutta monet myös kuihtuvat. Tästä taannoin lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen sanaili jossakin aviisissa.  Edelleen aika surullisena luen näitä juttuja siitä, miten ihmiset ajattelevat sen tien olevan jotenkin autuasta. Suurin kiihko minussa on tainnut näiden suhteen laantua, vaikka edelleenkin olen samaa mieltä, kuin aikaisemminkin. Mutta en nyt sohase tikulla tuota kohtaa minussa.

Mitäkö minulle itselleni kuuluu?  Jo reilut kaksi vuotta verensokerit ovat olleet normaalitasolla, eikä edes enää ns. esidiabeteslukemissa. Viimeksi mitatut verensokeriarvot olivat; paasto 5.5. ja pitkä 5.4.
Olen niin kiitollinen siitä, että sairastumisvaiheessani älysin ruveta tutkimaan asiaa ja penkomaan juttuja. Hain kirjastosta kirjoja, tilasin niitä ja luin, luin ja luin.  Alkuvaiheessa seurasin myös aikalailla länsinaapurimme D2-blogaajia ja lchf-lääkärien juttuja. Siellä asiat ovat niin paljon pidemmällä kuin meillä täällä suomenmaassamme.

Jonkun verran pyrin myös vaikuttamaan päätöksentekijätasolle tervehtymistarinallani, sen tarinan saamatta sen suurempaa arvoa. Virallinen kanta kun on se, että lääkkeitä vaan kroppaan ja syödään sitä puuroa ja leipää.  Viimeksi sanoin lääkärilleni, joka kysyi käynneistäni diabetes-hoitajalla, että en mä saa sieltä mitään, kun tiedän itse enemmän kuin tuo hoitaja. Lääkäri oli ymmärtäväinen ja sanoi, että jatka ihmeessä tuolla tiellä. 

Taannoin otettiin myös silmänpohjakuvat. Ei mitään poikkeamia. Samoin jalkojen tunto on normaali.
Naureskelin lääkärille, että voinhan mä taas tulla ens vuonna sun luokse, jotta saat kutitella varpaitani.:D  Mun lääkäri on aivan ihana, osaava ja huumorintajuinen. Hänelle tällainen virtuaalinen kiitos.  <3

Alunperin kun blogin aloitin, halusin bloginimeksi jonkun positiivisen sävyisen otsikon ja silloin mieleeni tuli ensimmäiseksi Tuoreeks, terveeks, - "tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle". Eli pikkupääsiäisnoitien virpomislorusta tuli blogini nimi. Terveeks!  Se on aika iso juttu, ainakin sen jälkeen kun ei olekaan enää terve.  Ja Tuoreeks kans. Noo, tällainen viidenkymmenen virstaanpylvän ohittanut ei enää niin tuore ole, mutta se terveysjuttu on tosi kova sana. Ei tää ihan paskemmin oo mennyt tää aika. Vaikka se omenamaha edelleen kaipaa kutistamista, mutta nyt on semmonen sisäinen rauha tohonkin hommeliin. Asia kerrallaan.