Mietteliäänä luin Kemikaalicoctailin blogausta kuolleesta maidosta. Kerrassaan vavahduttavaa tekstiä. Ei aina heti tule ajatelleeksi näitä asioita, kun niin totutusti sitä vaan noudattaa vanhoja tottumuksiaan. Katsokaa ja ihmetelkää! Olen nyt lähes sanaton tuon ääressä, vaikka mielestäni minulla onkin paljon tietoa. Jopa samansuuntaista Kemikaalikimaran kanssa. Kunpa vaan useammat ihmiset valveutuisivat ja alkaisivat miettiä itsekin näitä asioita. Toki olen aina ajatellut, ettei maidon moninainen käsittely voi tuottaa terveyshyötyjä ja sen vuoksi itsekin ostan usein raakamaitoa. Yllätyin myös siitä, että raakamaitoa saisi nykyään myydä ihan tavallisissa kaupoissa. Näin ei vaan taida olla. Toivottavasti piakkoin olisi. Taitaa nykyisin käyttämäni punainen maito jäädä tästälähin hyllyyn ja maidon ostan jatkossa raakamaitona, koska punaisestakin maidosta saan vatsanväänteitä, vaikka aavistuksen vähemmän kuin tonkan pesuvedestä, eli siitä rasvattomasta. Taas opin itsekin tuosta jutusta uutta.
Hilpeyttä herätti myös blogauksen mainitsema vastamainostustyö. Kerrassaan mainio vastamainos, joka höräytti naurun. Niin erilainen, kuin yleensä.
